22. joulukuuta 2012

LIMONCELLO-OMENAGLÖGI

Joulun paras glögi.



RESEPTI
Raaka-aineet:
4 cl Ravintola Nokan omenaglögitiivistettä
2 cl limoncelloa
2 dl kiehuvaa vettä
Paahdettuja cashewpähkinöitä ja kuivattuja karpaloita

  • Sekoita glögitiiviste kiehuvaan veteen, kaada sekaan limoncello ja ripota lasin pohjalle paahdetut pähkinäpalaset kuivattujen karpaloiden kanssa. 
  • Kääriydy viltin alle ja nauti!




Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille!
Tunnelmallista ja herkullista joulua!




17. joulukuuta 2012

LETKURUOKINTAA JA LOHTURUOKAA

Hetki, jolloin teollinen mehukeitto paperimukissa vei lähes taivaisiin.


Terveys on yksi niistä asioista, joita osaa arvostaa vasta sitten, kun sen menettää. Sama pätee myös ruokaan. Jälkimmäiseen alkaa suhtautua hengenpitimenä vasta, kun on oikeasti nälkä. Ja meillä yltäkylläisillä länkkäreillä harvemmin on. Toki mielellämme nurisemme kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin, kuten ”annoksessa oli kitsasteltu suolan määrässä”, ”kastike saapui pöytään haaleana” tai ”tää annos ei vaan puhutellu mua” (ruoka ei muuten osaa puhua, toim. huom.).
Sairastaminen on syvältä, mutta palauttaa hetkessä maanpinnalle paatuneimmankin fine dining -ja luomupiiperryshipin.

Omat ruoka- ja reissusuunnitelmani kääntyivät päälaelleen, kun vakava sairastuminen vei pari viikkoa sitten sairaalaan. Joulukauden startiksi suunniteltu hifistelyillallinen Chez Dominiquessa vaihtui letkuruokintaan sisätautiosastolla. Täällä blogissakin hehkuttamani Nykin-matka siirtyi sekin terveempään ajankohtaan. Raskain sydämin heitin hyvästit varaamallemme jouluillalliselle keittäjäguru Eric Ripertin legendaarissa Le Bernardin -ravintolassa, mutta tiettävästi Jenkkilä ei ole hetkeen katoamassa maailmankartalta, joten uudella tarmolla – ja hyvällä ruokahalulla – suuntaamme lätäkön taakse toiste.

Kiinteän ruoan vaihtaminen suonensisäiseen nesteytykseen toki toimii tehokkaana kilojen karistajana, mutta nautinnosta ei liiemmin voi puhua. Ilmassa olikin suuren juhlan tuntua, kun sain kalvakoihin käsiini sisar hentoisen kiikuttaman pahvimukillisen ällöllä aspartaamilla makeutettua mehukeittoa. Tai-vaal-lis-ta! Lysti tosin loppui lyhyeen, kun litku tahtoi ulos vähintään yhtä vikkelästi kuin olin sen sisääni imaissut…



Kun sain vaihtaa sairaalakaavun omaan yöpukuun ja pääsin kotioloihin toipumaan, tilasin puolisoltani oitis annoksen spagetti bolognesea. Tomaattinen soijakastike, päälle pino parmesaaniraastetta ja koko komeuden ylle loraus ketsuppia lapsuuden malliin – spagetin kylk een annosteltua röyhkeää kasa raejuustokekoa unohtamatta – maailmani palasi taas raiteilleen! Jostain syystä tämä annos on tuntunut turvalliselta aina, kun elämä on riepotellut. Lohturuokaa sanan varsinaisessa merkityksessä.

Nyt tauti alkaa olla taltutettu ja ruoka pysyy jo toista päivää sisällä. Kun on sopivasti paastonnut, voikin siirtyä hyvällä omallatunnolla jouluherkkujen pursuavaan pariin.

Toipumista piti tietysti tänään varovasti juhlistaa. Gaijinin sunnuntait ovat muuten mahtavia! Laadukasta ruokaa ja raikkaita drinkkejä. Parempi puoliskoni lähes liikuttui Mongolian Hot Potinsa äärellä. Se sisälsi supermureaa vasikanposkea sienillä ja munakoisolla. Alkuun tarjotut, harvinaisessa XO-liemessä uineet kampasimpukat maistuivat mukisematta molemmille. Björckin paikoille tyypillinen, korvia kirvelevä kakofoniakin loisti tällä kertaa poissaolollaan.

Mutta puuttuiko pääruoastani kuitenkin hippusellinen suolaa?

Tervettä ja maistuvaa joulualusviikkoa! :)


Ps. Mikä ruoka lohduttaa sinua, kun kaikki menee metsään? Omani ohje löytyy muuten täältä.



27. marraskuuta 2012

VARASLÄHTÖ JOULUUN KLAUS K:N AMERIKKALAISHERKKUJEN ÄÄRELLÄ

Jos lanttulaatikko tökkii, hae apua Ilmattaresta. Se tarjoaa yltäkylläisen kattauksen jouluherkkuja Amerikan malliin.



Jos perinteiset jouluruoat laatikoineen ja rosolleineen kyllästyttävät, kannattaa suunnaksi ottaa Bulevardilla sijaitseva design-hotelli Klaus K. Tilausravintolana toimivan Ilmattaren pöydät notkuvat moderneja jouluherkkuja. Itselleni perinnepöperöt eivät uppoa, vaan katan omalle jouluillalliselleni aina jotain uutta. Siksi hihkuin riemusta, kun pääsin muiden bloggaajien kanssa maistelemaan American Christmas Grillin antimia. Pölähdin paikalle, kun muut jo siemailivat munatotejaan ja glögejään, sillä asianhoito pankissa venyi ja venyi… Samasta syystä en ehtinyt koukata kodin kautta kameraa hakemaan, joten lainaan luvan kanssa Klaus K:n kuvia.

Idea American Christmas Grilliin syntyi, kun suomalais-amerikkalainen omistajapariskunta Mia ja Marc Skvorc halusi tuoda suomalaisten jouluperinteiden sekaan tuulahduksen rapakon takaa. Vuonna 2005 Klaus K:n ohjaksiin tarttuneen parivaljakon missiona on luoda hotelliinsa mutkatonta perhetunnelmaa. Palvelu olikin kerrassaan sydämellistä! Mainio oli myös perheen juniorin ex tempore heittämä taiturimainen tanssiesitys.



Vaikka amerikkalainen joulupöytä kylpee yltäkylläisyydessä, keittiömestari Filip Forsberg – tuttavallisemmin Fille ­– kertoi, ettei hänen kyökissään tuhlata raaka-aineita, vaan suositaan luomua ja pientuottajia. Illallisen aluksi hän esitteli alku- ja jälkiruokabuffetit, viidestä pääruokavaihtoehdosta puolestamme saimme maistiaiset pöytiin tarjoiltuna.



Alkupalapöydästä löytyi hurjan hyvää kuhacevicheä, jota korianteri ja lime raikastivat kivasti. Dijon-hunajakastikkeella viimeistelty graavilohi oli pehmeää ja tuoreenmakuista. Pöytäseurueessamme kehuttiin ankanmaksapateeta, joka sai seurakseen mausteista punasipulihilloa. Myös muut alkupalapöydän liharuoat kirvoittivat seuralaisissani tyytyväistä ”mmm”-muminaa. Lisäksi tarjolla oli muun muassa Hollywood-klassikko Cosmopolitan Cobb Salad, joka sisälsi pekonia, kanaa, sinihomejuustoa ja avokadoa.



Rakastan alkupaloja sekä jälkkäreitä, ja pääruoka on mielestäni usein illallisen heikoin lenkki. Vaikka cajun-maustetussa lohessa ei pienoisen ylikypsyyden ohella ollut muuta valittamista ja punasikuritäytteiset raviolitkin olivat kekseliäitä, jäivät pääruoat jälleen kerran jalkoihin. Silti on mainittava, että käsintehtyjen raviolien kera tarjottu kastanjavoikastike maistui ihanan jouluiselle! Skippasin kolme lihapääruokaa, joita lihaa rakastava vierustoverini kehui, ja makustelin vain lisukkeita. Valkosipulilla ja parmesaanilla höystetty bataattipyree oli hyvää, mutta paahdetut ruusukaalit tai grillatut vihannekset aika tavanomaisia. Pisteet muuten loistavista juomavaihtoehdoista: hyvän viinivalikoiman lisäksi erikoisoluet– ja siiderit ilahduttivat.



Jälkiruokapöytä oli omaa luokkaansa! Varamahalle olisi ollut käyttöä, sillä hyvästä yrityksestä huolimatta en jaksanut kaikkea – ja minä sentään en koskaan kieltäydy makeasta. Boubon-hunajalla ryyditetty karviaismoussekakku sekä New York style -juustokakku nousivat suosikeikseni. Lisäksi tarjolla oli monenlaista makeaa, kuten suloisia suklaatryffelejä, pekaanipähkinäpiirasta brandykerman kera sekä överituhtia suklaakakkua. Jos jotain jäi hampaankoloon, niin se, etten kerta kaikkiaan kyennyt nauttimaan juustolajitelmasta. Toivottavasti törmään kovasti kehuttuun La Tur -juustoon joskus muulloin.

Verenpainetta nostanut pankkitapaaminen unohtui hetkessä – kiitos hilpeän seuran, ystävällisen isäntäväen sekä loistavan tarjoilun. Täydellistä!



Ps. Lue lisää ja herkuttele kauniilla kuvilla Mimosalsa-blogissa!



29. lokakuuta 2012

PALSTERNAKKARAVIOLIT HAVUVOILLA

Tässä annoksessa yhdistyy kaksi rakkauttani: kotoinen syysmetsä sekä italialainen intohimo.





Raaka-aineet
(4:lle)

Pastataikina:
3–4 dl durumjauhoja
1 kananmuna
tilkka vettä

Keittämiseen vettä ja tuntuvasti merisuolaa.

Uutetut kuusenoksat (käytetään täytteen liemenä):
pieni nippu kuusenoksia (n. 4–5 pienehköä oksaa)
vettä niin, että oksat peittyvät

Täyte:
2 isoa palsternakkaa
ripaus valkopippuria ja suolaa
100 g paahdettuja villihasselpähkinöitä
pari lusikallista ricottaa
loraus luomukermaa
2 dl uutettua kuusivettä

Havuvoi:
reilu nokare kirnuvoita
1–2 kuusenoksaa

Valmistusohjeet

  • Aloita uutetusta kuusivedestä. Se kannattaa valmistaa mielellään jo edellisenä päivänä. Kiireiselle kokille toki riittää muutama tunti, mutta seuraavaan päivään odottaminen takaa intensiivisen ja aromikkaan maun.
  • Puhdista ja huuhtele huolellisesti tuoreet, vastapoimitut kuusenoksat. Kiehauta vesi ja lisää oksat. Anna kiehua hiljalleen parikymmentä minuuttia. Jäähdytä liemi ja siivilöi ennen käyttöä.

VINKKI! Voit myös pakastaa liemen ja käyttää myöhemmin vaikkapa risoton tai kasviskeittojen pohjana. Se tuo myös mahtavaa makua talvisiin pataruokiin. Jos et syystä tai toisesta saa käsiisi kuusenoksia, kokeile rosmariinia.
  • Valmista sitten pastataikina. Kaada jauhot työpöydälle ympyrän muotoon. Riko keskelle kananmuna. Painele kananmuna käsin jauhojen sekaan. Lisää vähitellen vettä ja sekoita taikinaksi. Vaivaa taikinaa voimakkaasti, jotta saat siihen hyvän sitkon. Peitä valmis taikina kelmulla, sillä se kuivahtaa helposti.
VINKKI! Muna-allergikot ja vegaanit voivat valmistaa taikinan jättämällä kananmunan pois.

  • Paahda pähkinät kuumalla, kuivalla pannulla. Paahtaminen voimistaa niiden ihanaa makua. Jos pihapiiristäsi ei satu löytymään villipähkinöitä, toki myös niiden kaupoissa myytävät serkukset käyvät. Paahtamisen jälkeen rouhi pähkinät. 
  • Kuori ja paloittele palsternakka. Hieman puumaista keskiosaa ei tarvitse poistaa, vaan sen voi huoletta heittää mukaan. Näin tulee hyödynnettyä koko mukula. Keitä pehmeiksi, kaada keitinvesi pois ja laita palat tehosekoittimeen. Jos et omista blenderiä, homma hoituu helposti sauvasekoittimella kattilassa.
  • Lisää palsternakkojen sekaan puolet pähkinärouheesta (säästä loput tarjoiluun), kuusiliemi sekä loraus kermaa. Aja tasaiseksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarkista maku ja lisää lopuksi ricotta. Sekoita.

VINKKI! Vegaani vaihtaa kerman esimerkiksi soija- tai kaurakermaan. Ricotalle löytyy vegaanivaihtoehto soijajuustosta.

  • Kauli pastataikina ohuiksi levyiksi. Kätevimmin tämä käy pastakoneen avulla. Asettele levyille vieretysten täytenokareita, nosta toinen levy päälle ja painele varovasti ilmat välistä pois. Leikkaa raviolipaloiksi ja siisti tarvittaessa reunat veitsellä. Keitä suolatussa vedessä kaksi minuuttia.
  • Sulata kirnuvoi pannulla ja lisää kuusenoksat. Ruskista voi. Siivilöi halutessasi oksat pois ennen tarjoilua.
  • Kokoa annos: asettele raviolit lautaselle, kaada päälle havuvoi ja ripottele pinnalle pähkinärouhetta. Koristele annos havunoksilla. Nauti!

KYYTIPOJAKSI suosittelen Cono Surin Pinot Noiria. Kevyt punaviini sopii raviolien seuraan sulavasti.





PS. Tällä reseptillä osallistuin Winestaten järjestämään Cono Sur -kisaan, jossa etsitään parasta kasvisruokareseptiä. Ohjeessa on tarkoitus maistua kauden maut sekä luonnonantimet. Olisin kovin kiitollinen, jos annat Portobellolle äänesi!
Äänestämään pääset tästä.











22. lokakuuta 2012

MEZEJÄ JA MAAILMANPARANNUSTA

Meze on Lähi-idän pikkupurtava, joka sopii loistavasti seurusteluruoaksi.



Pari viikkoa sitten valmistin minun ja ystäväni illanistujaisiin lajitelman mezejä eli Lähi-idän pikkupurtavia. Innostus syttyi Top Chefistäkin tutun libanonilaiskokki Josephin luona, jossa sain seurata sikäläisten perinneruokien valmistusta. Ihastuin etenkin sitruunalla silattuun artisokkaan, joka on yksi lempikasviksistani. Mainio seurusteluruoka syntyy, kun sitruunavedessä keitettyjä artisokanlehtiä dipataan reippaasti valkosipuliseen soosiin. Taivaallista! Resepti löytyy juuri julkaistusta Viini-lehdestä.



Meidän molempien suosikiksi taisi nousta parilalla paistettu ja chili-soijakastikkeessa marinoitu tofu, joka katosi lautaselta alta aika yksikön. Lähes kaikki ruokani syntyvät lennossa, eikä reseptejä tule rustattua ylös. Tarkkaa ohjetta en siis marinadista valitettavasti muista, mutta sekaan sopii soijan ja chilin lisäksi loraus balsamiviinietikkaa (tummaa tai punaista) sekä pippuria. Suolaa en suosittele lisäämään, sillä soija itsessään on suolaista.


 
Kokeilin ensimmäistä kertaa keltaista zucchinia, joiden kanssa tarjoilin paahdettuja pinjansiemeniä ja ricottaa. Maku oli mieto mutta maittava. Kevyesti paahdetut zucchiniviipaleet saivat ylleen aromaattista avokadoöljyä, lehtipersiljaa sekä mustapippuria.



Simppeli kurkku-retiisisalaatti oli raikkaudessaan yksi suosikeistani. Kaikki, missä on reilusti tuoretta korianteria, on yksinkertaisesti herkkua! Lisäksi makua antoivat limenmehu ja aasialainen minttu, joka on täkäläistä sukulaistaan voimakkaampaa ja isolehtisempää.



Pidin kovasti myös Harico Vert -pavuista, jotka kiehautin nopeasti, kuivasin ja marinoin seesamiöljyssä tummien ja vaaleiden sesaaminsiementen kanssa. Öljyn sekaan laitoin muistaakseni ainakin hitusen sokeria tasapainottomaan paahteista makua. Papuja kannattaa keittää vain minuutti, koostumus saa jäädä napakaksi. Mikään ei ole ällömpää kuin laitosruokaloista tutut, veltoiksi löysistyneet pavut! Purutuntumaa pitää olla.



Uusi tuttavuus minulle oli myös tumma basilika, joka sopi paahdettujen munakoisojen sekaan. Munakoiso muuten lukeutuu artisokan, tomaatin ja avokadon ohella lempikasvisieni kärkikaartiin.



Mausteiset talvikurpitsat sopivat saumattomasti syksyiseen iltaan ja takkatulen lepatukseen. Kuutioin ja paahdoin ne uunissa. Maustoin ne kaneli-neilikka-muskotti-kardemummasekoituksella. Upean intensiiviset kurpitsat kannattaa hyödyntää aina siemeniä myöten ja paahtaa ne pannulla. Seuraavan päivän rääppiäisissä pyöräytin jämäpaloista huikean hyvän kupritsakeiton.



 Linssi-couscoussalaatti oli vahvasti minttuinen ja sitruunainen. Seuraavana päivänä maut olivat tasoittuneet ja salaatti maistui entistäkin paremmalta. Mezejen seurana nautimme kahta kelpoviiniä: libanonilaista Chateau Ksaraa vuodelta 2009 sekä juuri Alkoihin saapunutta Kung Fu Girliä, joka on loistoriesling jenkeistä. Kannattaa maistaa; se on hinta-laatusuhteeltaan aivan mahtava valkkari!



Maailmanparantamisen ja kiinnostavien keskustelujen päätteeksi herkuttelimme vielä pekaanipähkinä-tuorejuustokakulla. Ohje löytyy täältä. Kananmunaton kakku on myös muna-allergikkojen mieleen. Se tarjotaan vaahterasiirapin kera. Pari päivää jääkaapissa oltuaan kakku oli kostunut vastustamattoman hyväksi ja hävisikin kaapista luvattoman nopeasti. Nam!






9. lokakuuta 2012

RAKKAUTTA VAIN...

Sitähän se kaikki on...




Sain jonkin aikaa sitten kauniin tunnustuksen Pinkistä työhuoneesta - iso kiitos siitä!

Haluan jakaa I love you blog -ilosanomaa eteenpäin paitsi Pinkkiin työhuoneeseen, myös seuraaville kanssabloggaajille:

Mimosalsa
Dinner 4u2
Salute Food & Wine
Hannan soppa
Keittomies

Rakkaudentäyteistä viikonjatkoa! :)



4. lokakuuta 2012

RUOKAA JA ROCK'N'ROLLIA

Shake your moneymaker, baby!



Casino Helsingin suositut Show & Dinner -illat pyörähtivät vauhdikkaasti käyntiin, kun lavalle astui amerikkalaiskaksikko Tim Stamper ja Kenny Barret. Hulvaton ja hyväntuulinen duo laittoi yleisön jalat (ja muutaman eturivin naisen hameet) vipattamaan energisellä esiintymisellään sekä mukaansatempaavalla musiikillaan. Stamper ja Barret ovat pitkän linjan muusikoita, mutta heidän esiintymisessään on silti jotain vekkulin poikamaista. Suomalaismuusikoista koostuva taitava taustabändi ei kalvennut illan päätähtien rinnalla. Erityisesti mieleen jäi basisti Mikko Kierikin sekä saksofonisti Jari Jämsän musisointi.

Show’n ohella saimme nauttia neljän ruokalajin illallisen. Lihansyöjille tarjottiin alkuun sinihomejuustolla silattua kanasalaattia, mutta oma kasvisversioni oli hieman valju ja yllätyksetön. Onneksi suunta oli nousujohteinen, sillä seuraavana tarjottu hietasimpukkakeitto keräsi vierustovereilta kehuja, vaikka kuulemma maistuikin hämäävästi maa-artisokalta. Kermaista keittoa ryyditti pekonipalat. Oma punajuurikeittoni oli kohtuuonnistunut esitys, ei valittamista.



Ruokailua rytmitti taiten toteutettu show, jossa ei ollut mitään liikaa. Tunnustan olleeni hieman skeptinen, kuinka konsepti toimisi, mutta huoleni oli turha: showsettien välissä jäi hyvin aikaa nauttia ruoasta sekä keskustella pöytäseurueen kanssa. Tarjoilu oli oikein ajoitettua ja ystävällistä.

Menun huippuhetki oli pääruoka. Muut myhäilivät tyytyväisinä mureaksi haudutetulle häränlihalle. Minun kala-annokseni oli uskoakseni vähintään yhtä hyvää: täydellisesti kypsytettyä kallioanturaa simpukkakastikkeen kera. Oikein hyvä annos! Pienen sekaannuksen takia kyytipojaksi tarjottiin ensin tuhtia punaviiniä, mutta henkilökunta paikkasi tilanteen nopeasti tuomalla kalan kaveriksi lasillisen Chardonnayta. Ei ehkä ykkösvalintani herkälle kalalle, muttei toki juomatta jäänyt.



Jälkiruokana maisteltiin tuhdin suklaisia brownieita maapähkinämoussella. Omaan makuuni jälkkäri oli hieman liian raskas lopetus, mutta ainakin se vei makeannälän mennessään.

Upean show’n ja maittavan illallisen jälkeen Casinolta oli helppo poistua hymyssä suin. Kiva kokemus, joka sopii mainiosti vaikkapa pikkujoulujen ohjelmaksi. Suosittelen!

Kuvat: Casino Helsinki / Jari Aho


1. lokakuuta 2012

RAITAJUURTA, VUOHENJUUSTOA, RUCOLAA JA PINJANSIEMENIÄ

Raitajuuri on unohdettu juures, jota voi käyttää punajuuren tapaan.




RESEPTI (4:lle)
Raaka-aineet:

3–4 raitajuurta
100 g pinjansiemeniä
150 g pehmeää vuohenjuustoa
2 dl kuohukermaa
2 tl sitruunankuorta
1 tl valkopippuria jauhettuna
n. 1,5 dl rucolaa
1,5 tl valkoista balsamicoa
Marinadi:
0,5 dl rypsiöljyä
2 tl juokseva hunajaa
3 rkl punaviinietikkaa
suolaa, mustapippuria
1 tl sumakkia (tai sitruunanmehua)

  • Valmista marinadi raitajuurille sekoittamalla ainekset keskenään. Tarkista maku. VINKKI! Sumakki on libanonilainen mauste, jota voi käyttää sitruunan tapaan. Sen hieman hapan maku sopii mainiosti marinadiin.
  • Viipaloi raitajuuri ohuiksi siivuiksi esim. mandoliinin avulla. Kaada marinadi viipaleiden päälle ja anna marinoitua jääkaapissa noin tunti.
  • Valmista sillä välin vuohenjuustomousse sekoittamalla vuohenjuusto kevyesti vatkattuun kermaan. Mausta sitruunankuorella ja valkopippurilla.
  • Paahda pinjat pannulla. Sekoita balsamico käsillä nostellen rucoloiden joukkoon.
  • Kokoa annos ja tarjoile.





27. syyskuuta 2012

KULKUSET, KULKUSET...

Kesä ei koskaan alkanutkaan, sniif.




Aika kuluu luvattoman nopeasti, eikä kesä oikein kelien puolesta tuntunut miltään...

Satuin selailemaan postaamattomia blogijuttujani (niitä on monta - anteeksi!) ja aloin yhtäkkiä odottaa joulua. Sinänsä asiassa ei ole mitään huolestuttavaa – ensimmäiset kääröt paketoin pukinkonttiin jo hyvissä ajoin tammi-helmikuun taitteessa... Kesäpuhteiksi värkkäsin tässä taannoin joulukortitkin jo! :)

Tänä vuonna voisimme sopia, että skipataan lokakuun loskat sekä marrasmasennus, ja hypätään suoraan jouluun kaikkine herkkuineen, tunnelmineen ja tuoksuineen, eikö vain?

Siitä voitaiskin suoraan siirtyä kesään – toivottavasti lämpimämpään ja aurinkoisempaan kuin tänä vuonna.

Huuda HEP, jos kannatat ideaa.

Onneksi sadesäällä voi kaivautua takkatulen ääreen punaviinilasillinen kourassa. Hieman helpottaa myös tuleva ruokamatkamme New Yorkiin. Tänä vuonna vietämme kuusijuhlaa siis rapakon takana. Odotan jo kovasti!

Tässä tuokioita viime vuoden joulusta:














Jouluisissa tunnelmissa toivotan leppoisaa loppuviikkoa!

24. syyskuuta 2012

HATUSTA NOSTETTIIN MIMOSA

Arvonta on päättynyt ja voittaja selvillä.



Juhlimme taannoin tuplasynttäreitä blogini kanssa, minkä kunniaksi pyöräytin pystyyn arvonnan täällä Portobellossa.

Sydämellinen kiitos kaikille osallistuneille! Olin ilahtunut kaikista kommenteistanne blogini sisältöä ja kehittämistä koskien.

Arvonta suoritettiin perinteisellä "Nosta hatusta" -menetelmällä, virallisten valvojien ollessa läsnä jossain aivan muualla. Rustasin siis ruutupaperille kunkin osallistuneen nimen (huomioin tietysti sekä täällä Portobellossa että sähköpostitse kommentoineet). Lappusten joukosta onnetar sitten poimi (onnelliseksi?) voittajaksi Mimosan.

Onnea kovin!

Voittajalle on ilmoitettu asiasta henkilökohtaisesti. Skumpat juodaan pian.

Pysykää kanavalla, koska pian on luvassa uusi arvonta huippupalkintoineen! Sen verran voin vihjata, että luvassa on ruoka-aiheista lukemista pitkäksi aikaa... :)

Iloa alkavaan viikkoon!

21. syyskuuta 2012

SE OIKEA

Tämä on rakkautta ensisilmäyksellä. Ja lujaa sellaista!



Vanha sanonta ”Kyllä sen sitten tietää, kun Se Oikea tulee vastaan” pätee rakkauden lisäksi ravintoloihin.

Tämä tuli todistetuksi taannoisella Milanon-matkallani. Olen syönyt niin monissa mahtavissa ravintoloissa ympäri maailmaa, että niiden rankkaaminen paremmuusjärjestykseen on tähän asti tuntunut lähes väkivaltaiselta. Milanolainen Michelin-ravintola Al Pont de Ferr kuitenkin vei jalat alat ja kiilasi heittämällä top-listan kärkeen.



Ilotulitus alkoi ”kirsikalla”, jonka sisältä paljastui italialaisklassikko vitello tonnato. Kyytipoikana hörpimme loistosamppanjaa. Tämä kekseliäs amuse bouche antoi jo aiheen odottaa paljon.

Jos jotain moitteen sijaan on illastamme keksittävä, niin olkoon se sitten tämä: kala–kasvissyöjille ei keittiöstä tuotu omaa tervehdystään, mutta asia oli helppo antaa anteeksi, koska tonnaton kyljessä tarjottu juustovaahto suli suuhun.

Tästä eteenpäin kaikki olikin täydellistä – ja vähän enemmänkin.


Mosaiikki makuuni



Keittiöntervehdyksen jälkeen eteemme kannettiin annos nimeltä Mosaiikki. Tämä oli yksi huikean illallisen parhaista ruokalajeista. Kauniista asetelmasta löytyi raakakypsennettyä kalaa, appelsiiniä, verigreippiä, macadamiapähkinöitä sekä mustekalan mustetta. Maut olivat puhtaita ja selkeitä sekä annos kaikessa yksinkertaisuudessaan hurmaava. Valitettavasti olen jo autuaasti unohtanut, mitä viiniä Mosaiikin mukana joimme, mutta hyvää se oli. 

Näyttävän taiteellinen toinen alkuruoka muistutti omenaa, mutta sisältä paljastui sardiineja. Tarjoilija tiesi ”omenan” olevan tehty oliivista. Kerrassaan nerokasta!



Älä puraise mua!

Kiehtovaa kontrastia molekyyligastronomiaan toi autenttisen karu miljöö: kiikkerät pöydät, eripari aterimet ja paperiset pöytäliinat. Ylipynttäytyneeksi Al Pont de Ferriin ei tarvitse tälläytyä: romanttisesti ränsistyneeseen ravintolaan voi kävellä sisään vaikka t-paidassa! Suloisen boheemia.

Seuraavana nautimme ihanan pehmeitä gnoccheja rapujen ja kesäkurpitsan kanssa. Hauska yksityiskohta annoksessa oli mätiä muistuttava lisuke tomaatista. Söimme myös huisia pastaa, jota ei saanut puraista, vaan se piti painaa kielellä hellästi kitalakea vasten. Se, mitä sitten tapahtui, jääköön salaisuudeksi... Hähää!





Ei saisi koskaan tähteä Suomessa

Palvelu oli läpi illan huomaavaisen rentoa ja mutkatonta ilman turhaa pönötystä. Meillä oli ilo tutustua henkilökuntaan illallisen jälkeen paremmin, ja yhteys on sittemmin säilynyt sähköpostin välityksellä. Salista vastaa Thomas Piras, joka on työskennellyt monissa maailman parhaiksi valituissa ravintoloissa. Mahtityyppi!  

Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa siitä, että säntillisessä Suomessa Al Pont de Ferrin kaltainen paikka ei koskaan saisi Michelin-tähteä rappeutuneen interiöörinsä ja huolettoman palvelunsa takia.

Hei, herätkäämme! Loistavaa ruokaa voi tarjota ilman valkohansikkaitakin. Näin myös ”tavallisten tallaajien” kynnys finedinigiin saattaisi kaventua. Toinen merkittävä tekijä on hinta: yhdeksän ruokalajin illallisemme aperitiiveineen, digestiiveineen ja viineineen kustansi kahdelta naurettavat 211€! Näillä leveyspiireillä samalla summalla selviytyisi ehkä yksi ihminen.


Kalantuoksuista lihaa ja hämäysporkkanaa






Takaisin ruokiin. (Anteeksi, että eksyin hieman raiteilta! ) Seuraavaksi herkuttelimme kalalla. Vaalealihaisen kalan laji on jo pyyhkiytynyt muististani, mutta huisia annoksessa oli, että se tarjoiltiin kauttaaltaan kylmänä! Lautaselta löytyi kalan lisäksi kirpeää vihreää omenaa sekä fenkolia. Perfetto!

Jaloittelu- ja sulattelu tauon jälkeen oli aika siirtyä pääruokiin. Seuralaiseni sai villin annoksen täydellisesti kypsytettyä lihaa, mutta mikä ovelinta, se kuorrutettiin kalakastikkeella. Hämmentävää, että annos tuoksui tutusti kalalle mutta maistui täysin lihalle!

Nautin illasta niin täysin sydämin, ettei edes käynyt mielessä kirjoittaa siitä muistiinpanoja. Siksipä en muista tätäkään kalalajia, mutta lisuke sen sijaan piirtyi mieleeni: Caprese eli tomaatti–mozzarellasalaatti Al Pont de Ferrin tapaan. Kuvassa vasemmalla ei suinkaan ole porkkana, vaan tomaattia. Basilika oli muuttanut muotoaan muruiksi ja mozzarella vaahdoksi. Ei lisättävää.


Lautaselle puhallettuja Oiva Toikan lintuja



Ekstra-annoksena söimme aivan suomalaismuotoilija Oiva Toikan lasilintuja muistuttavan ruokalajin. Ruoanvalmistuksessa käytetään lasinpuhallusta, mikä sai meidät huokailemaan ihastuksesta.

Tropean punasipuleista ja sokerista puhallettu hentoinen kuori kätki sisäänsä karamellisoitua sipulia sekä tuoretta vuohenmaitojuustoa. ”Linnun” alta löytyi tummasta leivästä ja seesamista loihdittua ”multaa”. Kun haarukka hipaisi kuorta, se helähti lasin tapaan rikki. Kuinka monta yritystä keittiössä mahtaa olla valmistusvaiheessa epäonnistunut?

Toikasta jatkoimme juustoihin, jotka saimme valita hulppeasta valikoimasta itse. Näin aromikkaita ja voimakkaita edes minä – vannoutunut juustonystävä ­– en ollut aiemmin syönyt.


Syötäviä legoukkoja ja pulloon piilotettu juustokakku





Jälkiruoat räjäyttivät potin totaalisesti. Tuntuu tyhmältä edes kirjoittaa niistä mitään... Ne pitää itse kokea ja maistaa!

Kaikessa lyhykäisyydessään (kuvat puhukoot puolestaan): lusikoimme ikionnellisina napoihimme legopalikoita- ja ukkoja! Erilaiset tekstuurit ja maut yhdistettynä nokkelaan esillepanoon tekivät meidät hyvin, hyvin tyytyväisiksi.

Toinen jälkiruoista oli Campari-sokeripuhallettu pullo, joka kätki sisäänsä suussa sulavaa juustokakkua. Sanattomaksi veti.

Kyllä, tämä on tosirakkautta!

Ps. Pahoittelen luvattoman huonolaatuisia kuvia, mutta parempi kamera jäi kotiin, joten pokkariin oli tyytyminen...!