HAVUMARINOITUA KARITSAA, KALLIO-IMARTEELLA MAUSTETTUA MAA-ARTISOKKAPYREETÄ, OMENAA JA TRYFFELIPERUNAA

Pitkäksi venähtäneen blogihiljaisuuden jälkeen Portobello is back!

Syksyn postaukset starttaa kilpailuannokseni, jolla jahtaan Chilen-matkaa Cono Sur Nordicin blogitaistossa. Ohjettani voit äänestää osoitteessa: http://conosurnordic.com/havumarinoitua-karitsaa/

Kiitos äänestäsi!

Kallioimarre on villiyrttien kunkku. Sen aavistuksen aniksinen ja lakritsaan vivahtava maku  käy kivasti maa-artisokkapyreen maustajaksi. Karitsa puolestaan saa levätä havuissa ennen pannulle päätymistä. Kotipihojen kuusenoksia voi käyttää rosmariinin tapaan. Syksy maistuu annoksessa omenasipseinä, jotka tuovat kokonaisuuteen miellyttävää makeutta.

Havumarinoitu karitsa:

1 karitsan sisäfilee

Marinadi:

1 iso valkosipulinkynsi

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl balsamiviinietikkaa

pari oksaa tuoretta timjamia

suolaa, mustapippuria

Lisäksi:

2 pientä kuusenoksaa

Omena- ja perunasipsit:

1 peruna

1 omena

rypsiöljyä

ripaus sormisuolaa

Kallioimarteella maustettu maa-artisokkapyree:

3 maa-artisokkaa

1 kallioimarteen juuri

vettä keittämiseen

0,5 dl kermaa

nokare voita

(suolaa)

Tryffeliperuna:

1 peruna

1 rkl tryffeliöljyä

(sormisuolaa)

Havumarinoitu lammas:

Poista karitsanfileestä kalvot.

Murskaa valkosipulinkynsi ja riivi timjaminoksa. Valmista marinadi sekoittamalla ainekset keskenään. Hiero fileen pintaan.

Puhdista havunoksat huolellisesti kuumassa vedessä.

Laita marinoitu karitsanfilee kuusenoksien kanssa muovipussiin, sulje tiiviisti. Anna marinoitua painon alla jääkaapissa yön yli.

Ota karitsanfilee jääkaapista huoneenlämpöön noin tunti ennen valmistusta. Taputtele talouspaperilla kuivaksi ja hiero fileen pintaan hieman sormisuolaa.

Paista karitsaa kuumalla pannulla noin viidentoista sekunnin ajan kummaltakin puolelta, jotta saat kauniin värin pintaan. Paista 120-asteisessa uunissa, kunnes fileen sisälämpötila on 54°. Kääri filee folioon ja anna vetäytyä hetki ennen paloittelua.

Omena- ja perunasipsit:

Viipaloi omena sekä peruna mandoliinin tai terävän veitsen avulla ohuiksi siivuiksi.

Kuumenna öljy kattilassa 160-asteiseksi ja friteeraa omena- ja perunasiivut rapeiksi. Nosta talouspaperin päälle kuivumaan. Mausta perunasipsit sormisuolalla.

Kallioimarteella maustettu maa-artisokkapyree:

Kuori ja paloittele maa-artisokat. Kuori hellästi myös kallioimarteen juuri. Lisää kattilaan ja peitä vedellä. Keitä, kunnes maa-artisokat ovat pehmeitä. Poimi kallioimarre talteen ja hienonna se. Säästä hieman keitinvettä.

Hurauta maa-artisokat ja hienonnettu kallioimarre tasaiseksi tehosekoittimessa keitinveden kanssa.

Lämmitä kattilassa kerma ja voi. Lisää blenderiin ja aja sileäksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hyppysellinen suolaa.

Tryffeliperuna:

Pese ja viipaloi peruna. Paista viipaleet kuumennetussa tryffeliöljyssä kullanruskeiksi. Ripottele halutessasi pinnalle sormisuolaa.

Kokoa annos ja tarjoile. Nauti Cono Sur Bicicleta Pinot Noirin kanssa.

HERKKUKORIN VOITTAJA ON ARVOTTU

Onnetar suosi Merjaa.

Tämä kuva on muutaman vuoden takaiselta matkaltamme Moselin viinilaaksoon, joka tunnetaan upeista rieslingeistään.

Portobello peräänkuulutti vähän aikaa sitten rakkaimpia ruokamuistoja lapsuudesta. Pienen patistamisen jälkeen niitä ropisikin mukavasti.

Marjun muistot veivät lapsuuden mökkikesiin, jolloin sienimetsälle suunnistettiin äidin johdolla. Retken antimet muhennettiin mökin puuhellalla. ”Jo pelkkä ajatus siitä tuo veden kielelle. Olen edelleen vilpittömästi sitä mieltä, että juuri tuo harvinainen herkku, tattimuhennos, on maailman parasta ruokaa”, hän kirjoitti.

Mimosa puolestaan muisteli mummonsa pyörittelemiä lihapullia. Aina mummolaan saapuessa häntä ja samanikäistä serkkuaan odotti höyryävä keko lihapullia, joista tapeltiin vielä seuraavana aamunakin – leivän päälle halkaistuina kuulemma! ”Mummin salaisuus taisi olla voin ja kerman suruton käyttö – pullat haudutettiin kypsiksi kermakastikkeessa. Olen koittanut jäljittää ohjetta myöhemmin, ja onnistunut saamaan aika hyviä toisintoja aikaiseksi. Ihan samaan ei tietysti voi ikinä yltää”, hän tuumi.

Onnetar suosi kuitenkin Merjaa, jonka makumuistot johdattivat aina Espanjaan asti. Vuonna 1967 hänen ollessaan 11-vuotias perhe reissasi Espanjaan, jossa Merja sai pienen höynäytyksen kautta maistaa elämänsä ensimmäistä kertaa etanoita. ”Isäni oli veijari ja yllytti kokeilemaan erilaisia makuja reippaasti. Niinpä hän teki kepposen ja tarjosi minulle sienimunakasta ja seuraili virne naamallaan kuinkas ruoka maistui…? Lopulta isä kertoi tyylilleen uskollisena hurjasti nauraen, että olin syönyt etanamunakasta, enkä suinkaan sieniä!”, Merja kertoi. ”Kokemus ei ollut kuitenkaan kauhistuttava ja etanat olivat miedonmakuisia. Muistelen pikkutytön päässäni ajatelleen, että meidän kotipihallammekin moisia otuksia kasvaa”, hän jatkoi.

Toinen Merjan Espanjan-matkaan liittyneistä muistoista oli tuorepuristettu mangomehu, jonka maun hän yhä tuntee suussaan. ”Muistan vieläkin miltä paksu mangomehu maistui  –koti-Suomessahan saatiin äidin tekemää punaviinimarjamehua – enkä ollut koskaan ennen saanut eksoottisesta mangosta valmistettua mehua. Se maistui taivaalliselta! Enpä tiedä olenko koskaan sen jälkeen saanut niin hyvää tuoremehua, joten suuren vaikutuksen tämä makuelämys minuun teki.”

Merjalle lähtee siis herkkukori, joka sisältää luomuteetä- ja mausteita, meksikolaista kahvia, suklaalla kuorrutettuja mansikoita sekä sveitsiläistä Lindtin suklaata.

Kiitos osallistuneille ja onnea voittajalle! 

Ps. Vielä on hetki aikaa osallistua mahtavan lukupaketin arvontaan. Kilpailuun pääset tästä.