29. maaliskuuta 2013

KANA-AVOKADO-MANGOSALAATTI PÄHKINÖIDEN JA KORIANTERIN KERA

Ihastusta ensitapaamisella.



RESEPTI (4:lle)
Raaka-aineet:

2 maustamatonta luomukananfileetä
2 vihreää chiliä
2 avokadoa
1 mango
1–2 punttia tuoretta korianteria
2 oksaa tuoretta minttua
120 g cashewpähkinöitä
1 kerä rapeaa salaattia
1,5 limeä
1 valkosipuli
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria, paprikamaustetta

  • Nosta kanafileet huoneenlämpöön mielellään tunti ennen valmistamista.
  • Revi salaatti. Pyöräyttele käsin sekaan yhden limen mehu sekä öljy. Mausta suolalla ja pippurilla.
  • Silppua yrtit ja viipaloi chilit. Lisää salaattiin.
  • Murskaa valkosipuli.
  • Paahda pähkinät kuumalla, kuivalla pannulla.
  • Kuivaa kanafileet ja hiero niiden pintaan valkosipulimurska, öljy sekä suolaa, pippuria ja paprikajauhetta. Purista fileiden pintaan puolikas lime. Paista öljyssä pannulla tai parilalla.
  • Kuutioi mango ja avokado. Lisää salaatin sekaan.
  • Pilko hieman jäähtyneet kanafileet ja lisää salaattiin.

23. maaliskuuta 2013

HERKKUKORIN VOITTAJA ON ARVOTTU

Onnetar suosi Merjaa.

Tämä kuva on muutaman vuoden takaiselta matkaltamme Moselin viinilaaksoon, joka tunnetaan upeista rieslingeistään.





Portobello peräänkuulutti vähän aikaa sitten rakkaimpia ruokamuistoja lapsuudesta. Pienen patistamisen jälkeen niitä ropisikin mukavasti.

Marjun muistot veivät lapsuuden mökkikesiin, jolloin sienimetsälle suunnistettiin äidin johdolla. Retken antimet muhennettiin mökin puuhellalla.Jo pelkkä ajatus siitä tuo veden kielelle. Olen edelleen vilpittömästi sitä mieltä, että juuri tuo harvinainen herkku, tattimuhennos, on maailman parasta ruokaa”, hän kirjoitti.

Mimosa puolestaan muisteli mummonsa pyörittelemiä lihapullia. Aina mummolaan saapuessa häntä ja samanikäistä serkkuaan odotti höyryävä keko lihapullia, joista tapeltiin vielä seuraavana aamunakin – leivän päälle halkaistuina kuulemma! ”Mummin salaisuus taisi olla voin ja kerman suruton käyttö – pullat haudutettiin kypsiksi kermakastikkeessa. Olen koittanut jäljittää ohjetta myöhemmin, ja onnistunut saamaan aika hyviä toisintoja aikaiseksi. Ihan samaan ei tietysti voi ikinä yltää”, hän tuumi.

Onnetar suosi kuitenkin Merjaa, jonka makumuistot johdattivat aina Espanjaan asti. Vuonna 1967 hänen ollessaan 11-vuotias perhe reissasi Espanjaan, jossa Merja sai pienen höynäytyksen kautta maistaa elämänsä ensimmäistä kertaa etanoita. ”Isäni oli veijari ja yllytti kokeilemaan erilaisia makuja reippaasti. Niinpä hän teki kepposen ja tarjosi minulle sienimunakasta ja seuraili virne naamallaan kuinkas ruoka maistui…? Lopulta isä kertoi tyylilleen uskollisena hurjasti nauraen, että olin syönyt etanamunakasta, enkä suinkaan sieniä!”, Merja kertoi. ”Kokemus ei ollut kuitenkaan kauhistuttava ja etanat olivat miedonmakuisia. Muistelen pikkutytön päässäni ajatelleen, että meidän kotipihallammekin moisia otuksia kasvaa”, hän jatkoi.

Toinen Merjan Espanjan-matkaan liittyneistä muistoista oli tuorepuristettu mangomehu, jonka maun hän yhä tuntee suussaan. ”Muistan vieläkin miltä paksu mangomehu maistui  –koti-Suomessahan saatiin äidin tekemää punaviinimarjamehua – enkä ollut koskaan ennen saanut eksoottisesta mangosta valmistettua mehua. Se maistui taivaalliselta! Enpä tiedä olenko koskaan sen jälkeen saanut niin hyvää tuoremehua, joten suuren vaikutuksen tämä makuelämys minuun teki.”

Merjalle lähtee siis herkkukori, joka sisältää luomuteetä- ja mausteita, meksikolaista kahvia, suklaalla kuorrutettuja mansikoita sekä sveitsiläistä Lindtin suklaata.

Kiitos osallistuneille ja onnea voittajalle! 

Ps. Vielä on hetki aikaa osallistua mahtavan lukupaketin arvontaan. Kilpailuun pääset tästä.

22. maaliskuuta 2013

TYTTÖJEN TORTILLAILTA

Tekemisen meininkiä.



Sain viime viikolla kauan kaivatun lapsuudenystäväni vierailulle. Ikä alkaa kai jo painaa, koska emme rientoihin jaksaneet, vaan tyydyimme leppoisaan koti-iltaan kuulumisineen ja kokkailuineen - mutta mikäs sen parempaa? ;)

Halusin valmistaa simppeliä iltapalaa, joten päädyin latomaan esille tortillatarpeet. Kastikeet, quacamolet ja majoneesit valmistin toki alusta alkaen itse. Summittaiset ohjeet löytyvät täältä.
Superhyvän majon ohjeen löysin taannoin kokkikurssilla, palaan siihen myöhemmin. Niin, ja vinkiksi: salsakastikkeeseen kannattaa lisätä reippaahkosti savupaprikajauhetta, joka antaa tuliseen kastikkeeseen oman pikantin lisänsä!

Pannulla paahdetuista maissilätyistä syntyi myös quesadilloja, joita on pakko saada pian lisää! Niiden ohje kuuluu kutakuinkin näin:
  • Lämmitä valurautapannu mahdollisimman kuumaksi. 
  • Paista maissitortillaa hetki pannulla.
  • Lisää täytteiksi tulista tomaattikastiketta ja pitkään kypsynyttä cheddaria. Silppua sekaan tuoretta korianteria.
  • Laita toinen lätty päälle ja paina lastalla toisiaan vasten. Anna paahtua.
  • Käännä lautasen avulla ympäri ja paahda toiseenkin puoleen mustanläikikäs väri.
  • Leikkaa hieman jäähdyttyään annospaloiksi.
Parilla on perheemme paras keittiöhankinta parin vuoden takaa. Sillä saa ihanan grillimaun kerrostalo-olosuhteissakin (paitsi että täytyy muistaa repiä palohälytin katosta, sen verran se savuttaa!). Parillalla paistoimme kesäkurpitsaa, punasipulia, paprikaa sekä broilerin rintafileitä. Fileet pyörittelin suola-pippuri-öljyseoksessa ennen pariloimista sekä hieroin pintaan valkosipulia. Lisäksi paahdoimme cashew-pähkinöitä ja teimme raikastavaa tomaatti-sipulihakkelusta.

Olipa kiva ilta!



Ps. Muistathan, että puolen vuoden Kotivinkit arvotaan parin viikon päästä? Osallistu täällä!

Pps. Posterous lopettaa toimintansa pian, joten joudun siirtämään blogini toiselle alustalle. Varautukaa siis muuttuvaan osoitteeseen! Infoan pian lisää.

13. maaliskuuta 2013

KIND OF KANACAESAR

Ei mikään oppikirjaesimerkki, mutta kelpoversio kuitenkin.



Sattuipa eräänä iltana, jolloin nälkä oli valtava, että romainesalaatti oli lähikaupastamme loppu. Valikoimista löytynyt myöskään worcestershirekastiketta. Rapeiden leipäkuutioiden ja parmesaanin ryydittämää caesarsalaattia oli silti pakko saada. Hätä keinot keksii, joten perinteisestä ohjetta sovellettiin saatavilla olleiden ainesten mukaan. Tässä siis Portobellon versio – eikä yhtään hassumpi sellainen (paitsi että tuota kastiketta pitää harjoitella vielä!).

RESEPTI
Raaka-aineet (4:lle)

4 broilerin rintafileetä
pari timjaminoksaa
1–2 valkosipulinkynttä
öljyä

puntti salaattia (perinteisesti romaine)
3–4 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
reilusti parmesaanilastuja

Kastike:

3–4 anjovisfileetä
2 keltuaista
2 valkosipulin kynttä
n. 1 ½  dl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria

  • Murskaa valkosipulinkynnet ja timjami karkeasti ja paahda niitä hetki pannulla öljyssä. Lisää broilerifileet ja paista kypsiksi. VINKKI! Parilalla saat kanaan paisti makua, myös kauniin paistopinnan.
  •  Valmista kastike ajamalla kaikki ainekset sekaisin sauvasekoittimella.
  • Kuutioi paahtoleipä ja paista pannulla rapeiksi.
  • Revi salaatti kulhoon ja raasta sekaan parmesaani.
  • Sekoita salaatin joukkoon broileri– sekä leipäpalat.
  • Lisää lopuksi kastike.

11. maaliskuuta 2013

KOUKUTTAVA JÄTTIRAPU-NUUDELIKEITTO

Kattilallisesta thaikeittoa riittää lohdutukseksi isommallekin porukalle. Mutta varo: tähän jää koukkuun!



RESEPTI (6:lle)
Raaka-aineet:

Liemi:
n. 5 dl vettä
1–2 isoa valkosipulinkynttä
3–4 korianterinoksaa
½ punainen chili
n. 4 cm:n pala tuoretta inkivääriä
kymmenkunta korianterinsiementä

Keitto:
1 rs kirsikkatomaatteja
1 ½  punttia korianteria
3 dl kookosmaitoa
2,5 dl tomaattimurskaa
300 g jättikatkaravun pyrstöjä
300 g munanuudeleita
1 limen mehu
(tarvittaessa tuoretta inkivääriä, chiliä sekä valkosipulia)

Valmistusohjeet:
Keitä ensin liemi: kuori valkosipuli ja inkivääri. Pilko ne karkeiksi paloiksi ja lisää kiehuvaan veteen korianterinoksien- ja siementen sekä chilin kanssa. Pienennä lämpöä ja anna kiehua hiljalleen noin kolme varttia, jotta kaikki maut imeytyvät. Siivilöi.

Lisää kirsikkatomaatit ja anna niiden muhia liemessä kunnes pehmenevät. Kaada sekaan kookosmaito ja valutettu tomaattimurska. Revi joukkoon puoli punttia korianteria. Lisää halutessasi pieneksi pilkottua inkivääriä, chiliä ja valkosipulia. (Itse lisään niitä reilusti, mutta kukin makunsa mukaan…)

Sitten vain kansi päälle ja odottelemaan…

Keitto saa muhia miedolla lämmöllä mielellään toiset kolme varttia. Nypi odotellessa rapujen pyrstöt ja nauti vaikka lasillinen.

Kun maut ovat tasaantuneet, kiehauta keitos ja lisää nuudelit. Anna kiehua enintään pari minuuttia, jotta nuudeleihin jää rapsakka purutuntuma.

Lisää loput silputusta korianterista sekä puhdistetut ravunpyrstöt. Purista sekaan limenmehu. Pyöräytä sekaisin ja nauti heti. HUOM! Varo kiehumista, sillä ravuista tulee sekunnissa sitkeitä, jos niitä keittää.


7. maaliskuuta 2013

BISTROPOSTAUS, VOL III: SULOINEN SOLNA

Ruokaa, jossa maistuu rakkaus.



En tiennyt tästä ravintolasta oikeastaan mitään muuta kuin muutaman kehuvan kommentin kaverini lounaskerroilta. Illallismauista ei oikein kukaan osannut sanoa mitään, mutta riski kannatti: tämä oli yksi parhaista kokemuksista pitkään aikaan!

Solna on tunnelmallinen kortteliravintola Munkkiniemen sydämessä. Jotenkin sinne ei vaan tule toiselta puolelta kaupunkia koskaan mentyä. Paikka on somasti sisustettu ja palvelu ystävällistä.
Olin uteliaana käynyt jo ennalta kurkkimassa ruokalistaa ja annoin itseni olettaa ravintolan tarjoavan tavanomaisia, tylsähköjä ranskalaisia bistroannoksia. Kuinka väärässä olinkaan!



Jokainen ruokalaji toki kunnioitti perinteitä sekä raaka-aineen makua, mutta ne olivat myös kutkuttavan kekseliäitä. Pöytäseurueemme joutui lähes nirvanaan etanapuurosta, joka oli spelttiin keitetty. Seurana tarjottu fenkolisorbetti oli niin suuri hitti, että yksi meistä tilasi sitä satsin lisää. Raikastava lisä lautasella oli ”jääfenkoli” eli suolalla, ruohosipulilla ja sitruunamehulla maustetusta raa’asta fenkolista tehty lumi, jota oli siroteltu puuron päälle.

Kaksi kolmesta lihansyöjistä tunnusti, ettei ankka lukeudu heidän lempilihoihinsa. Tuo tunne näytti kuitenkin unohtuvan, kun he saivat eteensä täydellisesti kypsennettyä ankanrintaa– ja confitia. Porkkana-omenaraviolit toivat lautaselle hauskaa twistiä. Taidamme kokeilla niitä myös kotona.



Pääruokana tarjoillusta kasvisannoksesta oli valitettavasti unohtunut proteiini, mutta maukas se oli silti. Kiva, että kouluaikojen inhokistani kaalista osataan nykyään loihtia muutakin kuin tylsiä gratiineja. Sen kanssa sointui hyvin yhteen alsacelainen Domaine Vogt -riesling. Mieleemme jäi myös kampasimpukka-annos erinomaisine höysteineen – tillimajoneesia, kampasimpukkakreemiä ja mummonkurkkua. Annos oli niin maukas, että yksi seurueemme jäsenistä joutui antamaan periksi vuosikymmeniä kestäneelle tillivihalleen.

Ensimmäiseksi jälkiruoaksi tarjottiin Camparin, makean marengin ja appelsiinivaahdon yhdistelmä, joka oli ihanan kepeä. Helmeilevä Moscato d’Asti komppasi makuja mukavasti. Toisena jälkkärinä nautimme kaffir-limebruleeta, joka jakoi mielipiteet.



Solnan viinilista on mutkaton muttei tylsä. Osa meistä valitsi seitsemän ruokalajin illalliseen sovitetun viinipaketin. Mukaan mahtui perus-Tommasia mutta myös todella harvinaisia yllättäjiä, kuten tšekkiläistä jälkkäriviiniä, johon ei taatusti helposti törmää. Valitettavasti en saanut kaivettua viinin nimeä mistään esiin.

Viinien ja ruoan liitto oli soljuvaa läpin aterian. Ei räjäyttänyt tajuntaa, mutta sopi annosten kanssa oivasti yhteen. Ankka-annoksen kanssa tarjottu punkku kuulemma tosin vei toisiin sfääreihin (en muista tämänkään nimeä, pahoittelen!). Pidimme kovasti myös jo mainitusta moscatosta, joka kepeiden kupliensa avulla raikasti suun illallisen päätteeksi.

Erityiskiitoksen annan siitä, että pöytäseurueemme monista ruokarajoitteista ei koko illan aikana tehty minkäänlaista numeroa. Michelin-tähdillä palkituissa ravintoloissakaan useiden allergioiden ja ruokavalioiden huomioiminen ei ole aina itsestäänselvyys, mutta Solnassa kaikki sujui mutkattomasti ja asiakasta kunnioittaen. Lisäbonus tulee atmosfääristä ja oivaltavista annoksista – kaikessa maistoi arvostuksen asiakasta kohtaan.

Kiitos. Tulemme takuulla toistekin!

Ravintola Solna
Solnantie 26, Helsinki
Aukioloajat: MA 11.30–15, TI–PE 11.30–23, LA 18–23
www.solna.fi

Kuvat ovat Solnan pressikuvia.