23. helmikuuta 2013

BISTROPOSTAUS, VOL II: RAKKAANI, BISTRO HELSINKI 15

Saanko esitellä kantapaikkani? 



Tiedättekö sen tunteen, kun ihastuu johonkin jo ensisilmäyksellä? Haluaa tavata koko ajan ja kuuluttaa siitä koko maailmalle, mutta toisaalta pitää salaisuuden itsellään. Vuosien mittaankaan ihastus ei laimene, koska siihen voi luottaa. Se ei jätä pulaan. Silti arki tulee joskus väliin. Vaikka siitä tykkää edelleen, ei vaan ehdi tavata tarpeeksi usein. Se pyörii mielessä ja omatuntoa kolkuttaa. Kun viimein nähdään, tekee mieli alkaa selittää kiireistä.

Tiedättehän?



Tällainen suhde minulla on kantapaikkani Bistro Helsinki 15:ta kanssa. Sen ensihetkistä alkaen olemme puolisoni kanssa olleet uskollisia asiakkaita ja nähneet monet muutokset niin konseptissa kuin keittiön puolellakin. Silti vuonna 2008 perustetussa kortteliravintolassa on säilynyt sama aitous, joka saa palaamaan yhä uudestaan ja uudestaan... Yksi kunnioitettavimmista piirteistä on, että tietty tunnistettavuus ruokien maussa on säilynyt läpi linjan. Tästä esimerkkinä yllä oleva kuva suosikkiannoksestamme – punajuurta ja vuohenjuustoa – joka alunperin oli tarte tatinin tyyliin tehty voitaikinapiiras. Vaikka ette kuvasta usko, niin se maistuu aistikkaammasta esillepanostaan huolimatta edelleen samalta!



Paikka aloitti lounasravintolana. Olin innoissani, kun kulmilleni avattiin laadukasta ruokaa tarjoava rafla, josta lounas irtosi kympillä ja kyytipojaksi sai halutessaan lasin viiniä pikkurahalla. Pian Bistro HKI 15 alkoi tarjota myös illallista ja jossain välissä lounaat hetkeksi jäivät. Nykyään sieltä saa molempia. Lounaan hinnoittelu on hieman muuttunut, mutta maku on tallella. (Tosin minun rytmilläni harvoin ehdin lounastamaan.)

Vuosien varrelle on mahtunut kesäterassia Eiran rannan aurinkoisimmalla paikalla sekä tunnelmallista jouluravintolaa. Tällä hetkellä a'la carte -lista koostuu perinteistä pääruokaa pienimmistä annoksista, joissa yhdistellään makupareja. Kaksi annosta vastaa yhtä pääruokaa. Kiva idea maistella useampia makuja samalla sessiolla!



Mieheni haluaa aina tänne, sillä "tietää, mitä saa" – hyvällä tavalla. Palvelu on huomaavaista muttei tungettelevaa ja henkilökunnan kanssa on kiva vaihtaa kuulumisia. Salia isännöivä Iiro Salmi poimii viinilistalle mielenkiintoisia viinejä ja esittelee löytöjään mielellään. Hän myös taitaa niiden yhdistämisen kulloinkin tarjottaviin ruokiin. Keittiötä johtaa taidokkaasti Mikko Lahtinen.

Koska mikään paikka ei ole täydellinen, hutejakin osuu joskus kohdalle. Meille sattunut tasan kaksi kertaa moitteensijaa. Molemmilla kerroilla asia on suorin selin selvitetty, mitä arvostan erityisesti. Bistro HKI 15:lla on selvästi halu palvella asiakkaitaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Nähdään siis pian, rakkaani! :)




Bistro Helsinki 15
Korkeavuorenkatu 4B
Aukioloajat: MA 11.30–14.30, TI–PE 11.30–14.30 & 17– 23, LA 14–23

21. helmikuuta 2013

PIKAINEN PÄIVITYS PURE-POSTAUKSEEN: PIKANTTI POPCORN-CEVICHE SULATTI SYDÄMET!

Menkää tänne.

Aloitin pari päivää sitten juttusarjan, joka käsittelee kivoja bistroja. Ensimmäisen postauksista tein viime syksyisten Puren-visiittieni perusteella. Tänään eksyimme kyseiseen Kauppatorin kulmilla kököttävään kuppilaan hetken mielijohteesta, sillä satuimme niille nurkille elokuvailtapäivän jälkeen (Kino Engelissä kutsuvieraille ennakkoon esitetty Searching for Sugar Man oli muuten mahtavin musadokkari pitkään aikaan – suosittelen, jahka ensi-iltaan päätyy!).

Kameraa ei valitettavasti tullut matkaan, joten saatte herkutella edellisen postaukseni kuvilla, mutta nyt osaan kertoa annoksista ja mauista enemmän. Ex tempore –illallisemme alkoi makuhermoja kutkuttaneella kala-äyriäiscevichellä, joka oli nappivalinta! Annos sisälsi kaikkia lempimakujani, kuten kuhaa, kampasimpukkaa ja mustekalaa. Ne viimeisteltiin avokadopyreellä sekä kekseliäällä korianterivaahdolla. Jälkimmäinen oli kuulemma valmistettu tomaattimehuun. Pikantin lisänsä ruokaan loi maustetut popcornit. Myönnän suhtautuneeni poppareihin aluksi skeptisesti, mutta ne toivat annokseen purutuntumaa ja maistuivat hyviltä (odotin sitä nahistunutta koostumusta, joka popcorneja joskus vaivaa – tiedättekö?).

Puolisoni Chinese Blackened Pork Shank mustapavuilla ja kimchillä oli täyttävä ja herkullinen. Minä maistoin Puren versiota Mannerheimin kuhasta ja voin sanoa sen onnistuneen erittäin hyvin! Piparjuuri oli ripoteltu ”lumeksi” annoksen päälle tuoden siihen ripauksen rapeutta. Ravut puolestaan saivat skagenin muodon ja sienet maistuivat meheviltä. Trimbach Pinot Gris Réserve sointui makuihin mukavasti, eikä siipalle suositeltu gewurtztraminerkaan ollut pöllömpi vaihtoehto chilin säväyttämille mauille.

Puheet annosten pienestä koosta voidaan nyt hyvillä mielin haudata, sillä tässä vaiheessa mahamme killittivät jo niin, että ylänappia olisi tehnyt mieli höllätä. Pienen paussin jälkeen herkuttelimme kuitenkin vielä lakritsia ja tyrniä sisältäneellä jälkkärillä, joka oli oivaltava annos kirpeän ja tuhdin vuorottelullaan.

Palvelu oli rentoa ja huomaavaista. Koko lysti – kolme ruokalajia ja kaksi viiniä kahdelta – kustansi 120€. Ei paha.

Suosittelen!

19. helmikuuta 2013

BISTROPOSTAUS, VOL I: PURAISE PURESSA

Kerrankin kiva paikka, joka on auki sunnuntaisin.



Mahtavaa, että bistrokulttuuri alkaa hiljalleen rantautua myös meille Suomeen. Kotoisia mutta laadukasta ruokaa tarjoavia kortteliravintoloita on parin viime vuoden aikana alkanut ilmestyä pääkaupungin katukuvaan. Paikkoja, joihin on helppo poiketa työpäivän päätteeksi tai joissa istahtaa rennosti iltaa kaveriporukalla viikonloppuna. Turha pönöttäminen bistroista on pois, mutta moni niistä tarjoaa taiten tehtyä ruokaa, yleensä myös hyviä juomavaihtoehtoja.

Yksi niistä on Kauppatorin kulmalle viime kesänä noussut Pure Bistro, jonka takaa löytyy Top Chefistäkin tuttu Jouni Toivanen. Michelin-keittäjän rosoisempi ravintola on minun makuuni ehkä turhan kolkosti sisustettu, mutta ikkunoista avautua merimaisema antaa paljon anteeksi. Sisään käydään baarin kautta, mutten tiedä, vetääkö se väkeä drinkeille. Itse olen käynyt pari kertaa vain syömässä raflan puolella.



Pure luottaa puhtaisiin makuihin ja raaka-aineisiin. Annokset ovat kauniita ja sopivan suoraviivaisia – olematta kuitenkaan pätkääkään tylsiä. Ensimmäisellä kerralla muistan pöytäseurueemme harmitelleen annosten pientä kokoa (yleensä en koskaan purnaa siitä - päinvastoin!), mutta sittemmin asiassa on petrattu. Erityismaininnan Pure saa sunnuntaiaukiolostaan! Mielestäni sunnuntai on mitä parhain päivä piipahtaa päivälliselle, mutta harvassa ovat paikat, jotka pitävät ovensa auki silloin. (Loistavaa Gaijinia kiittelinkin jo aiemmin!)

Toivoisin, että Havis Amandaa pällistelevät turistit uskaltautuisivat kulmakuppilaan sisälle, sillä ydinkeskustusta ei löydy montaa laadukasta oman rahan paikkaa. Harmittaa, että niillä nurkilla palloilevat ulkomaalaiset saavat ruokakulttuuristamme suppean kuvan tyytyessään alueen vallanneisiin keskinkertaisiin ketjuravintoloihin ranuineen ja lehtipihveineen.

Viinilistalla edustettuina ovat tutut ja turvalliset hugelit sekä anna-de-codorniut, mutta hyviä ne ovat, eikä tällaiseen paikkaan lähdetä hakemaankaan tajuntaa räjäyttäviä viinielämyksiä. Ruokalista on simppeli: alkuruoat 15€, pääruoat 25€ ja jälkkärit kympin. Kussakin on kolme vaihtoehtoa. Nämä kuvat ovat viime syksyltä, mutta listaa silmällä pidettyäni olen huomaavinani, että tyyli on säilynyt suht samana: suomalaisiin sesongin makuihin on onnistuneesti yhdistetty tuulahduksia maailmalta.

Suosittelen!



Pure Bistro
Pohjoisesplanadi 9, Helsinki
Auki: MA–PE 11–14:30 ja 17–24, LA14–24, SU15–22

17. helmikuuta 2013

LAIVA ON LASTATTU LINIELLÄ

Rapujuhlista tuttu snapsi sopii myös blineille.



On aina ilo, kun löytää pieniä ja persoonallisia alkoholin maahantuojia, jotka sinnittelevät Alkon monopoliaseman ja kimurantin alkoholilainsäädäntömme ristipaineessa. Täytettä viinikaappiini tilaan ekoviineihin keskittyneestä Viinitiestä, jota olen täällä blogissakin useampaan otteeseen hehkuttanut. Uusi tuttavuus minulle oli Arcus Finland, jonka tuotevalikoima on painottunut laadukkaisiin väkeviin juomiin. Neljän hengen Arcus-tiimi tekee työtään täydellä sydämellä, joten innostus tuotteista tarttuu väkisinkin kuluttajaan.

Viime viikolla pääsin maistamaan Arcuksen maahantuomaa Linie Aquavitiä, jota siemailimme ravintolakoulu Perhossa järjestetyssä blini-illassa lettujen paistojen ja herkuttelun lomassa. Sherrytynnyreissä kypsyneen Linien maussa on paitsi yrttisyyttä, myös ripaus lakritsia. Olin erottavinani siitä myös aavistuksen anista. En ole aiemmin syttynyt aquaviteille, joita perinteisesti rapujuhlissa tarjotaan, mutta poikkeus vahvistaa säännön: Linie oli yllättävän raikas ja kevensi kivasti oloa rasvaisten lettujen kyytipoikana. Se sopii myös drinkkeihin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ravintolakoulu Perhon blinitaikina tehdään kotikaljaan.


Linien tarina on mielenkiintoinen: se seilasi kauppalaivan kyydissä maailman meriä aikoinaan peräti neljä kertaa yli päiväntasaajan, sillä tammitynnyreihin säilötty spirit ei mennyt missään pallonkolkassa kaupaksi. Kun tynnyrin kantta kotisatamassa Norjassa raotettiin, huomattiin, että juomasta oli tuona aikana kypsynyt entistäkin aromikkaampi. Tästä syystä Linie Aquavit matkustaa yhä tänäkin päivänä neljä kuukautta merellä ennen rantautumista kuhunkin ostomaahan. Kaikkein ekologisemmaksi juomaksi sitä ei siis voi parhaalla tahdollakaan kutsua, mutta ainakin aaltoja halkonut juoma maistuu hyvälle! Kustakin pullosta voi muuten tarkistaa sen reitin – hauskaa!

Tuomas Kettunen (vas.) antaa vinkkejä viini- ja ruokatoimittaja Tuomas Tantulle. Keskellä blinejä vahtii Soup Opera -blogin Anuliina Pineda, joka työskentelee keittiömestarina Suomen Kansallisoopperassa.


Blinikausi on parhaillaan käynnissä ja Perhon pannut käyvät kuumina venäläisherkkuja valmistettaessa. Keittiömestari Tuomas Kettusen opastuksella kauhoin minäkin taikinaa valurautapannulle. Rasvan tirinä keittiössä kielii siitä, että lopputuloksesta tulee rapea. Kirkastettua voisulaa lurautetaan paiston aikana pannulle useaan otteeseen. ”Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui joutsen”, Kettunen kannusti, vaikken nyt ihan valioyksilöä onnistunutkaan loihtimaan.

Blinien lisukkeina tarjottiin mätiä ja muita klassikkohöysteitä. Sillikaviaari oli mielenkiintoinen, mutta suosikkini ehdottomasti katkarapuskagen. Pöydän ääressä kuultiin hauskoja ja hersyviä keskustelua ruoka- ja juomakulttuurista. Iltapäivä oli kerrassaan onnistunut – kiitos vielä järjestäjille!


Lisää blineistä luettavissa täältä.

15. helmikuuta 2013

VOITA LUKEMISTA KOKO KEVÄÄKSI!

Kotivinkki sponssaa puolen vuoden lehdet.



Tässä se viimein tulee: paljon hehkuttamani arvonta, jota en aiemmin saanut aikaiseksi. Loppuvuodesta bloggaaminen tökkäsi monen muun asian ohella sairastumiseeni. Toivotaan terveempää tätä vuotta herkutteluineen!

Kotivinkki arpoo lukijoideni kesken puolen vuoden lehdet. Lehti tunnetaan helpoista arjen ruokaohjeistaan sekä mutkattomista jutuistaan.

Kysymys kuuluu:

Mikä on Portobellon paras ruokaohje?

Kaikki tähän postaukseen 1.4. kommentoineet tai sähköpostilla vastanneet osallistuvat arvontaan. Muistathan jättää sähköpostiosoitteesi, niin voin olla sinuun yhteydessä mahdollisen voittopotin myötä myöhemmin.

Lykkyä tykö!

Ihanaa talviviikonloppua!

12. helmikuuta 2013

TIISTAI MAISTUU TAPAKSILLE

Arki ei ahdista, kun syö hyvin.



Arkenakin on lupa syödä hyvin. Kiire on turha tekosyy, sillä suurin piirtein samalla vaivalla kuin sekoittelet valmisaterian kattilassa, pyöräytät nämä vaivattomasti valmistuvat tapakset arkesi iloksi.
Meidän talvista tiistai-iltaamme kohensivat bruschetat, jotka saivat ylleen chilillä silattua raputahnaa sekä krutongeilla kruunattua tomaatti-sipulisalsaa. Lisäksi pöytään katettiin punaviinietikassa pulikoineita herkkusieniä, seesam-marinoituja papuja ja korianterilla koristeltua, sitrusmarinoitua fenkolia. Kaksi jälkimmäistä oli tarkoitus syödä yhdessä, mutta toimivat toki erikseenkin.
Lisäksi loihdin tapaksen, joka sulatti meidän molempien sydämet:

ZUCCHINIA, UUNITOMAATTEJA JA HOMEJUUSTOA (2–4:lle)



Raaka-aineet:
1 kesäkurpitsa
1 valkosipulinkynsi
150 g kirsikkatomaatteja
kourallinen pinjansiemeniä
homejuustoa murusteltuna
pähkinäöljyä
suolaa, mustapippuria
  • Viipaloi kesäkurpitsa ja paahda se pannulla valkosipulisiivujen kanssa. Siirrä syrjään ja valuta päälle öljyä sekä ripottele suolaa ja pippuria.
  • Puolita tomaatit ja lorauta päälle hieman öljyä sekä suolaa. Paahda kuumassa uunissa noin puolen tunnin ajan.
  • Paahda pinjat pannulla.
  • Kokoa tapas tarjolle asettelemalla kesäkurpitsat alle, tomaatit ja pinjat päälle. Lisää lopuksi homejuustomurut.

Lisää tapas-ideoitani löydät täältä!







8. helmikuuta 2013

SUPERHYVÄ SUNNUNTAIRUOKA

Parasta viikonlopussa on kiireetön kokkailu hyvässä seurassa.



Teininä sunnuntait tuntuivat tylsiltä, kun kotikylässäni ei ollut kerrassaan mitään tekemistä. Sittemmin sunnuntai on perheemme yhteisenä vapaapäivänä noussut yhdeksi viikon lempipäivistä. Tekemättömyys tekee toisinaan terää!

Parasta on sunnuntaipäivälliset (tosin meidän aikataululla niitä voitaisiin kai kutsua illallisiksi, kun pöytä on katettuna usein vasta noin iltakahdeksan kieppeillä). Viime sunnuntaina testasimme Jamie Oliverin ohjetta kirjasta Jamien 30 minuutin ateriat. Olen huono noudattamaan ohjeita grammatarkasti, joten näitäkin reseptejä tuunasimme hieman. Ruoanlaittoa ei pidä ottaa turhan vakavasti, vaan on soveliasta soveltaa ohjeita kaapista löytyvien raaka-aineiden mukaan.

Tässä ohjeet kuitenkin alkuperäisessä muodossaan:

AASIALAINEN UUNILOHI (4:lle)

Raaka-aineet:
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 pieni punasipuli
1/2 punaista chiliä
1 rkl soijakastiketta
2 limeä
4 nahallista lohifileetä
kiinalaista viismaustetta
oliiviöljyä
  • Kuori ja paloittele inkivääri, chili sekä sipulit. Hurauta ne tahnaksi tehosekoittimessa soijakastikkeen ja limemehun kanssa.
  • VINKKI! Kiinalaisen viismausteen sijaan käytimme mustapippuria ja suolaa.
  • Valuta uunivuokaan öljyä sekä kastiketahna. Lisää lohet ja paista 180-asteisessa uunissa, kunnes kala on kypsää.
NUUDELILIEMI
Raaka-aineet:
4 kevätsipulia
1–2 punaista chiliä
2 valkosipulinkynttä
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
1 tl viisjauhetta
3 tl maissijauhoa
1 kanaliemikuutio
200 g sokeriherneen palkoja
soijakastiketta
200 g munanuudeleita
  • Pilko sipulit ohuiksi siivuiksi. Kuullota kasarissa chilin, inkiväärin sekä valkosipulin kanssa.
  • Lisää kasariin noin yhdeksän desiä kanalientä (me käytimme kasvislientä). Suurusta maissijauheella (me skippasimme tämän kohdan). Mausta.
  • Lisää soijakastike sekä herneenpalot (me käytimme haricot verts-papuja).
  • Kiehauta lopuksi liemessä nuudelit al denteksi. (Soba-nuudelit sopivat hyvin!)
PAVUNITU-MANGOSALAATTI
Raaka-aineet:
iso nippu korianteria (me laitoimme kaksi!)
400 g pavunituja
100 g cashewpähkinöitä
juoksevaa hunajaa
1/2 punainen chili
1 kypsä mango
soijakastiketta
seesamiöljyä
1 lime
(me lisäsimme vaaleita ja tummia seesaminsiemeniä paahdettuina)
  • Hienonna korianteri pavunitujen sekaan. Lisää kuutioitu mango ja chili.
  • Paahda pähkinät pannulla, anna jäähtyä hieman ja sekoita joukkoon hunaja.
  • Lisää pähkinä-hunajaseos salaattiin.
  • Kaada päälle limenmehu, soijakastike sekä öljy. Mausta halutessasi pippurilla ja suolalla.


Aterian kyytipojaksi sopii mutkitta vaikkapa jamakalainen Red Stripes -olut, jonka raikkaus ja hedelmäisyys tasapainottaa tulisia makuja mukavasti.

PS. Muistathan, että yhdelle onnekkaalle on luvassa herkkukori. Osallistu arvontaan täällä!