On aina ilo, kun löytää pieniä ja persoonallisia alkoholin maahantuojia, jotka sinnittelevät Alkon monopoliaseman ja kimurantin alkoholilainsäädäntömme ristipaineessa. Täytettä viinikaappiini tilaan ekoviineihin keskittyneestä Viinitiestä, jota olen täällä blogissakin useampaan otteeseen hehkuttanut. Uusi tuttavuus minulle oli Arcus Finland, jonka tuotevalikoima on painottunut laadukkaisiin väkeviin juomiin. Neljän hengen Arcus-tiimi tekee työtään täydellä sydämellä, joten innostus tuotteista tarttuu väkisinkin kuluttajaan.
Viime viikolla pääsin maistamaan Arcuksen maahantuomaa Linie Aquavitiä, jota siemailimme ravintolakoulu Perhossa järjestetyssä blini-illassa lettujen paistojen ja herkuttelun lomassa. Sherrytynnyreissä kypsyneen Linien maussa on paitsi yrttisyyttä, myös ripaus lakritsia. Olin erottavinani siitä myös aavistuksen anista. En ole aiemmin syttynyt aquaviteille, joita perinteisesti rapujuhlissa tarjotaan, mutta poikkeus vahvistaa säännön: Linie oli yllättävän raikas ja kevensi kivasti oloa rasvaisten lettujen kyytipoikana. Se sopii myös drinkkeihin, mutta siitä lisää myöhemmin.
 |
Ravintolakoulu Perhon blinitaikina tehdään kotikaljaan.
|
Linien tarina on mielenkiintoinen: se seilasi kauppalaivan kyydissä maailman meriä aikoinaan peräti neljä kertaa yli päiväntasaajan, sillä tammitynnyreihin säilötty spirit ei mennyt missään pallonkolkassa kaupaksi. Kun tynnyrin kantta kotisatamassa Norjassa raotettiin, huomattiin, että juomasta oli tuona aikana kypsynyt entistäkin aromikkaampi. Tästä syystä Linie Aquavit matkustaa yhä tänäkin päivänä neljä kuukautta merellä ennen rantautumista kuhunkin ostomaahan. Kaikkein ekologisemmaksi juomaksi sitä ei siis voi parhaalla tahdollakaan kutsua, mutta ainakin aaltoja halkonut juoma maistuu hyvälle! Kustakin pullosta voi muuten tarkistaa sen reitin – hauskaa!
 |
Tuomas Kettunen (vas.) antaa vinkkejä viini- ja ruokatoimittaja Tuomas Tantulle. Keskellä blinejä vahtii Soup Opera -blogin Anuliina Pineda, joka työskentelee keittiömestarina Suomen Kansallisoopperassa.
|
Blinikausi on parhaillaan käynnissä ja Perhon pannut käyvät kuumina venäläisherkkuja valmistettaessa. Keittiömestari Tuomas Kettusen opastuksella kauhoin minäkin taikinaa valurautapannulle. Rasvan tirinä keittiössä kielii siitä, että lopputuloksesta tulee rapea. Kirkastettua voisulaa lurautetaan paiston aikana pannulle useaan otteeseen. ”Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui joutsen”, Kettunen kannusti, vaikken nyt ihan valioyksilöä onnistunutkaan loihtimaan.
Blinien lisukkeina tarjottiin mätiä ja muita klassikkohöysteitä. Sillikaviaari oli mielenkiintoinen, mutta suosikkini ehdottomasti katkarapuskagen. Pöydän ääressä kuultiin hauskoja ja hersyviä keskustelua ruoka- ja juomakulttuurista. Iltapäivä oli kerrassaan onnistunut – kiitos vielä järjestäjille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti