En tiennyt tästä ravintolasta oikeastaan mitään muuta kuin muutaman kehuvan kommentin kaverini lounaskerroilta. Illallismauista ei oikein kukaan osannut sanoa mitään, mutta riski kannatti: tämä oli yksi parhaista kokemuksista pitkään aikaan!
Solna on tunnelmallinen kortteliravintola Munkkiniemen sydämessä. Jotenkin sinne ei vaan tule toiselta puolelta kaupunkia koskaan mentyä. Paikka on somasti sisustettu ja palvelu ystävällistä.
Olin uteliaana käynyt jo ennalta kurkkimassa ruokalistaa ja annoin itseni olettaa ravintolan tarjoavan tavanomaisia, tylsähköjä ranskalaisia bistroannoksia. Kuinka väärässä olinkaan!
Jokainen ruokalaji toki kunnioitti perinteitä sekä raaka-aineen makua, mutta ne olivat myös kutkuttavan kekseliäitä. Pöytäseurueemme joutui lähes nirvanaan etanapuurosta, joka oli spelttiin keitetty. Seurana tarjottu fenkolisorbetti oli niin suuri hitti, että yksi meistä tilasi sitä satsin lisää. Raikastava lisä lautasella oli ”jääfenkoli” eli suolalla, ruohosipulilla ja sitruunamehulla maustetusta raa’asta fenkolista tehty lumi, jota oli siroteltu puuron päälle.
Kaksi kolmesta lihansyöjistä tunnusti, ettei ankka lukeudu heidän lempilihoihinsa. Tuo tunne näytti kuitenkin unohtuvan, kun he saivat eteensä täydellisesti kypsennettyä ankanrintaa– ja confitia. Porkkana-omenaraviolit toivat lautaselle hauskaa twistiä. Taidamme kokeilla niitä myös kotona.
Pääruokana tarjoillusta kasvisannoksesta oli valitettavasti unohtunut proteiini, mutta maukas se oli silti. Kiva, että kouluaikojen inhokistani kaalista osataan nykyään loihtia muutakin kuin tylsiä gratiineja. Sen kanssa sointui hyvin yhteen alsacelainen Domaine Vogt -riesling. Mieleemme jäi myös kampasimpukka-annos erinomaisine höysteineen – tillimajoneesia, kampasimpukkakreemiä ja mummonkurkkua. Annos oli niin maukas, että yksi seurueemme jäsenistä joutui antamaan periksi vuosikymmeniä kestäneelle tillivihalleen.
Ensimmäiseksi jälkiruoaksi tarjottiin Camparin, makean marengin ja appelsiinivaahdon yhdistelmä, joka oli ihanan kepeä. Helmeilevä Moscato d’Asti komppasi makuja mukavasti. Toisena jälkkärinä nautimme kaffir-limebruleeta, joka jakoi mielipiteet.
Solnan viinilista on mutkaton muttei tylsä. Osa meistä valitsi seitsemän ruokalajin illalliseen sovitetun viinipaketin. Mukaan mahtui perus-Tommasia mutta myös todella harvinaisia yllättäjiä, kuten tšekkiläistä jälkkäriviiniä, johon ei taatusti helposti törmää. Valitettavasti en saanut kaivettua viinin nimeä mistään esiin.
Viinien ja ruoan liitto oli soljuvaa läpin aterian. Ei räjäyttänyt tajuntaa, mutta sopi annosten kanssa oivasti yhteen. Ankka-annoksen kanssa tarjottu punkku kuulemma tosin vei toisiin sfääreihin (en muista tämänkään nimeä, pahoittelen!). Pidimme kovasti myös jo mainitusta moscatosta, joka kepeiden kupliensa avulla raikasti suun illallisen päätteeksi.
Erityiskiitoksen annan siitä, että pöytäseurueemme monista ruokarajoitteista ei koko illan aikana tehty minkäänlaista numeroa. Michelin-tähdillä palkituissa ravintoloissakaan useiden allergioiden ja ruokavalioiden huomioiminen ei ole aina itsestäänselvyys, mutta Solnassa kaikki sujui mutkattomasti ja asiakasta kunnioittaen. Lisäbonus tulee atmosfääristä ja oivaltavista annoksista – kaikessa maistoi arvostuksen asiakasta kohtaan.
Kiitos. Tulemme takuulla toistekin!
Ravintola Solna
Solnantie 26, Helsinki
Aukioloajat: MA 11.30–15, TI–PE 11.30–23, LA 18–23
www.solna.fi
Kuvat ovat Solnan pressikuvia.
