ÄIDIN LAMMASPATOJEN ÄÄRELLÄ

Meillä oli ilo viettää muutama aurinkoinen lomapäivä lapsuudenkodissani Itä-Suomessa, jossa äiti laittoi pöydän koreaksi joka päivä.

Tuloiltana herkuttelimme täytetyillä letuilla, ruokaisilla salaateilla sekä syntisen tuhdilla suklaakakulla mainioiden viinien kera. Sitkeimmät pöytäseurueestamme jaksoivat rupatella aamuneljään - olihan edelliskerrasta vierähtänyt jo turhan pitkä toki!

Runsaan aamiaisen jälkeen piipahdimme paikallisessa kalaravintola Section Sevenissä, joka ei surkeiden nettisivujensa perusteella antanut paljoa odottaa. Positiivisena yllätyksenä saimme kuitenkin eteemme erinomaiset, joskin pahasti ylihinnoitellut, kala-annokset. Savusiikani voi-valkoviinikastikkella maistui niin hyvälle, etten pingoittavasta vyötärönseudusta huolimatta raaskinut jättää kastiketilkkaakaan lautaselle. Sitruunaperunat olivat todella maukkaita ja lisukekasvikset juuri sopivasti al dente. Jos olisin ollut kotona, olisin takuulla nuollut lautasen puhtaaksi!

Maku ja miljöö vanhoine mielisairaalan tiiliseinineen olivat siis kohdillaan, mutta 33€ lautasellisesta paistettua kalaa, soosia sekä vihanneksia yksinkertaisesti hemmetisti liikaa – ottaen huomioon, että annos onnistuisi kenältä tahansa eineksiä edistyneemmältä kotikokilta. Kenellä rahvaalla on varaa maksaa kaksisataa mummonmarkkaa moisesta?

Pointsit Section Seven saa siitä, että ravintolassa käytetään vain sesongin tuotteita. Kalat narrataan viereisestä Saimaasta ja jos jotain ei satuta saamaan, sitä ei pakasteversiolla korvata. Arvostan!
Toivon Sevenille pitkää ja menestyksekästä ikää! Hitusella hintojen alaspäin viilaamisella ravintolaan saataisiin varmasti myös paikallisia ihmisiä – käyntikerrallamme koko ravintola oli kansoitettu velivenäläisillä.

Takaisin asiaan. Pääsiäisaterian nautimme sunnuntaina. Pöytään katettiin ihanan raikas alkupala ravuista, tuoreesta ananaksesta, avokadosta ja muista suosikeistani - kerrassaan onnistunut ruokahalun herättäjä! Alkuruoaksi söimme omenaista sipulikeittoa, jonka keskeltä löytyi valkosipulinen parmesaanikrutonki. Aavistuksen makea keitto oli maukas ja eleganttti. Saksalainen riesling komppasi annosta kivasti.

Päivällisen kruunaamaton kuningas oli karitsan sisäfileestä valmistettu valkosipulilammas rosmariinijuuresten, punaviinikastikkeen sekä sitruuna-parmesaaniperunoiden kera. Äitini alkaa olla kuuluisa lampaastaan, sillä sitä pakattiin pakastusrasioihin naapureille sekä tuomisiksi stadiin. Eikä syyttä - sisältä suloisen rosé lammas oli taivaallista! Makeana päätöksenä herkuttelimme mukavan kirpeällä sitruunakakulla.

Iso kiitos kestityksestä – palasimme kotiin kylläisinä ja rentoutuneina!

LAIVA ON LASTATTU LINIELLÄ

Rapujuhlista tuttu snapsi sopii myös blineille.

On aina ilo, kun löytää pieniä ja persoonallisia alkoholin maahantuojia, jotka sinnittelevät Alkon monopoliaseman ja kimurantin alkoholilainsäädäntömme ristipaineessa. Täytettä viinikaappiini tilaan ekoviineihin keskittyneestä Viinitiestä, jota olen täällä blogissakin useampaan otteeseen hehkuttanut. Uusi tuttavuus minulle oli Arcus Finland, jonka tuotevalikoima on painottunut laadukkaisiin väkeviin juomiin. Neljän hengen Arcus-tiimi tekee työtään täydellä sydämellä, joten innostus tuotteista tarttuu väkisinkin kuluttajaan.

Viime viikolla pääsin maistamaan Arcuksen maahantuomaa Linie Aquavitiä, jota siemailimme ravintolakoulu Perhossa järjestetyssä blini-illassa lettujen paistojen ja herkuttelun lomassa. Sherrytynnyreissä kypsyneen Linien maussa on paitsi yrttisyyttä, myös ripaus lakritsia. Olin erottavinani siitä myös aavistuksen anista. En ole aiemmin syttynyt aquaviteille, joita perinteisesti rapujuhlissa tarjotaan, mutta poikkeus vahvistaa säännön: Linie oli yllättävän raikas ja kevensi kivasti oloa rasvaisten lettujen kyytipoikana. Se sopii myös drinkkeihin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ravintolakoulu Perhon blinitaikina tehdään kotikaljaan.

Linien tarina on mielenkiintoinen: se seilasi kauppalaivan kyydissä maailman meriä aikoinaan peräti neljä kertaa yli päiväntasaajan, sillä tammitynnyreihin säilötty spirit ei mennyt missään pallonkolkassa kaupaksi. Kun tynnyrin kantta kotisatamassa Norjassa raotettiin, huomattiin, että juomasta oli tuona aikana kypsynyt entistäkin aromikkaampi. Tästä syystä Linie Aquavit matkustaa yhä tänäkin päivänä neljä kuukautta merellä ennen rantautumista kuhunkin ostomaahan. Kaikkein ekologisemmaksi juomaksi sitä ei siis voi parhaalla tahdollakaan kutsua, mutta ainakin aaltoja halkonut juoma maistuu hyvälle! Kustakin pullosta voi muuten tarkistaa sen reitin – hauskaa!

Tuomas Kettunen (vas.) antaa vinkkejä viini- ja ruokatoimittaja Tuomas Tantulle. Keskellä blinejä vahtii Soup Opera -blogin Anuliina Pineda, joka työskentelee keittiömestarina Suomen Kansallisoopperassa.

Blinikausi on parhaillaan käynnissä ja Perhon pannut käyvät kuumina venäläisherkkuja valmistettaessa. Keittiömestari Tuomas Kettusen opastuksella kauhoin minäkin taikinaa valurautapannulle. Rasvan tirinä keittiössä kielii siitä, että lopputuloksesta tulee rapea. Kirkastettua voisulaa lurautetaan paiston aikana pannulle useaan otteeseen. ”Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui joutsen”, Kettunen kannusti, vaikken nyt ihan valioyksilöä onnistunutkaan loihtimaan.

Blinien lisukkeina tarjottiin mätiä ja muita klassikkohöysteitä. Sillikaviaari oli mielenkiintoinen, mutta suosikkini ehdottomasti katkarapuskagen. Pöydän ääressä kuultiin hauskoja ja hersyviä keskustelua ruoka- ja juomakulttuurista. Iltapäivä oli kerrassaan onnistunut – kiitos vielä järjestäjille!

Lisää blineistä luettavissa täältä.

KULKUSET, KULKUSET...

Kesä ei koskaan alkanutkaan, sniif.

Aika kuluu luvattoman nopeasti, eikä kesä oikein kelien puolesta tuntunut miltään...

Satuin selailemaan postaamattomia blogijuttujani (niitä on monta - anteeksi!) ja aloin yhtäkkiä odottaa joulua. Sinänsä asiassa ei ole mitään huolestuttavaa – ensimmäiset kääröt paketoin pukinkonttiin jo hyvissä ajoin tammi-helmikuun taitteessa... Kesäpuhteiksi värkkäsin tässä taannoin joulukortitkin jo! :)

Tänä vuonna voisimme sopia, että skipataan lokakuun loskat sekä marrasmasennus, ja hypätään suoraan jouluun kaikkine herkkuineen, tunnelmineen ja tuoksuineen, eikö vain?

Siitä voitaiskin suoraan siirtyä kesään – toivottavasti lämpimämpään ja aurinkoisempaan kuin tänä vuonna.

Huuda HEP, jos kannatat ideaa.

Onneksi sadesäällä voi kaivautua takkatulen ääreen punaviinilasillinen kourassa. Hieman helpottaa myös tuleva ruokamatkamme New Yorkiin. Tänä vuonna vietämme kuusijuhlaa siis rapakon takana. Odotan jo kovasti!

Tässä tuokioita viime vuoden joulusta:

Jouluisissa tunnelmissa toivotan leppoisaa loppuviikkoa!

FIESTA MEXICANA!

Rouheeta.

Viime aikoina olen hurahtanut aitoon meksikolaisruokaan, mex mexiin. Testasimme taannoin stadilaisen Shangai Cowboyn, jonka rouheisiin ruokiin rakastuin oitis. Mesta ei muuten ole hinnalla pilattu, joten suosittelen piipahtamaan siellä!

Ei ollut siis vaikea valita juhlien teemaa, kun viime viikolla saimme kivoja illallisvieraita. Hauska ilta korkattiin käyntiin margaritoilla, joita en kuulumistenvaihdolta tullut kuvanneeksi. Alkuruoaksi söimme lohicevicheä, itsetehtyä quacamolea sekä seesamilla ryyditettyjä juustokeksejä. Viimeeksi mainitut on sairaan helppo valmistaa: raasta jotakin kovaa juustoa (pitkään kypsytetty cheddar sopii tähän teemaan) leivinpaperille keoiksi, ripottele sekaan sesamia ja sulata uunissa. Jäähdytä ja tarjoile.

Kaikki onnistuivat mielestäni hyvin, paitsi että quacamole näytti pursotettuna vähän omituiselta pötköltä.

Toisena alkuruokana nautimme raputacoja, jotka olivat oikein raikas ruoka kelporieslingin kera. Täytteeksi ladoin silauksen ytyä tomaattisoosia (postaan ohjeen myöhemmin), salaattia sekä salsaa, jonka resepti kuuluu kutakuinkin näin:

1 kypsä mango
2 kypsää avokadoa
2–3 tomaattia
1 punasipuli
jokirapuja
reippaasti tuoretta korianteria
1 punainen chili
3–4 valkosipulinkynttä
hyppysellinen tuoretta inkivääriä
pippuria, suolaa

• Pilko avokado, tomaatti, sipuli sekä mango pikkukuutioiksi.
• Pilko myös inkivääri, valkosipuli ja chili.
• Sekoita ainekset, ja lisää ravut sekä korianteri.
• Mausta ja anna vetäytyä kelmun alla jääkaapissa vähintään kolmisen varttia.
• Tarjoile tacojen täytteenä creme fraichen kera.

Otimme homman siinä määrin tosissamme, että valmistimme salsat sun muut alusta alkaen itse. Maissijauhoista valmistetut tortillalätyt syntyivät tällä ohjeella: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/909/Itse%20tehdyt%20maissitortillat/

Ainoa vaan, että lisäsimme taikinaan reippaalla kädellä tavallisia vehnäjauhoja, sillä tärkkelyspitoinen maissijauho pysyi hankalasti koossa ja tarraantui kaulittaessa alustalle. Lisäksi astuimme siihen ansaan, että valmistimme tortillat pari tuntia ennen tarjoilua ja lämmitimme ne pannulla uudelleen. Virhe. Reunat käpristyivät vähän koviksi, mutta maku oli makoisa.

Yksi kuluneen vuoden lyömättömimmistä keittiöhankinnoista on ollut parillapannu. Sillä käristimme myös tortillatäytteet: kesäkurpitsaa, kanaa, valkosipulinkynsiä, paprikaa, pähkinöitä ja punasipulia. Parillalla saa paitsi kauniin paistopinnan, myös oivan maun raaka-aineisiin!

Lisäksi valmistin luomuhärkäpavuista ja kuivatuista herkkutateista mahtavan kastikkeen, jonka laitoin tulille jo edellisenä päivänä. Pitkään padalla porissut soosi sai makua muun muassa tähtianiksesta, muskotista, juustokuminasta sekä savupaprikajauheesta. Muutama kirsikkatomaattikin eksyi joukkoon.

Jäätelökone on huippukeksintö, jota tulee käytettyä liian harvoin. Nyt se kuitenkin joutui töihin, kun loihdimme vanilja-kinuskijätskiä sitruunapiirakan kylkiäiseksi.

Ilta oli oikein onnistunut, vaikka näin jälkikäteen rohkenen myöntää, että pari tämän postauksen kuvista on lavastettu seuraavan päivän tähteistä.

Arriva!

RAKASTETTAVA RAVINTOLAPÄIVÄ

Hyvän mielen tapahtuma.

Helsinkiläisten Antti Tuomolan, Olli Sirénin ja Timo Santalan perustamasta Ravintolapäivästä on lyhyessä ajassa muodostunut pienimuotoinen instituutio, joka kasvattaa suosiotaan myös maailmalla. Tapahtuma järjestettiin viime lauantaina neljättä kertaa.

Ilahduttavan moni oli pistänyt kotikutoisen ravintolan pystyyn purevasta pakkasesta huolimatta ja rento tunnelma lämmitti tuiskun keskellä. Ensimmäisessä kohteessamme oli lappu luukulla: hyväntekeväisyyslounaalta oli ruoka loppunut.

Seuraavaksi suuntasimme Merimiehenkadun Chiaroscuroon. Ihana isäntäpariskunta tarjosi vieraille tilkkasen viiniä pittoreskeissa puitteissa. Vanhaan hevostalliin rakennettu asunto oli kerrassaan hurmaava punatiilisine holvikattoineen ja patioineen, jossa kesäisin kukkii kirsikkapuu! Ruokalistalta löytyi herkullista parmesaanikakkua, jota aion pian kokeilla Portobellossakin. Kakun kylkiäisenä tarjottiin raikasta fenkoli-appelsiinisalaattia. Pääruuan jälkeen nautimme peruna-suklaakakkua mangosemifreddolla ja muscavadokinuskikastikkeella.

Chiaroscuron naapurissa sijaitsi pop up –ravintola Muffin Top, josta saimme muistoksi kivat rintamerkit. Menu koostui erilaisista muffineista sekä parista keitosta. Väärinkäsityksen takia sain peruna-papusoppaa tilaamani tulisen tomaattikeiton tilalle. Tuhti keitto oli kuitenkin maukas ja sai sopivan potkun chilistä.

Mahat täynnä oli mukava jatkaa punavuorelaiseen teehuoneeseen, jossa siemailimme höyryävää jasmiiniteetä romanttisista kupposista. Punavuoren putiikkiin pystytetyssä kahvilassa oli tarjolla myös söpöjä kuppikakkuja. Samalla saimme ihailla Tyra Thermanin suunnittelemia alusasuja.

Seuralaiseni oli muuten nerokkaana pakannut sampanjaa termospulloon, josta nautitte sitä janon yllättäessä. Mikä mainio idea! J Fredrikinkadulla sijaitsevassa kenkäkaupassa oli lämmin tunnelma ja hurmaava tuoksu. Iranilais-brasilialaisen ravintolan alakouluikäiset tarjoilijapojat olivat ylisöpöjä ja sulattivat sydämemme. Vyönsolki kiristi kuitenkin siihen malliin, että ruoka jäi välistä, mutta nautimme monikulttuurisesta tunnelmasta tovin.

Kierroksemme päättyi Annankadulle. Ironialla höystetyssä HIPHIP-cafessa oli tarjolla muun muassa maukasta ricotta-pinaattilasagnea, lisukesalaattia sekä tuoretta leipää. Myös teetä ja maistuvia muffineja löytyi.

Ravintolapäivä on mahtava juttu, joka yhdistää kivalla tavalla kaupunkikulttuuria ja kulinarismia. Toukokuuta odotellessa…!

Illallinen Yumessa MW Tuomas Meriluodon ja Adolfo Hurtadon johdolla

Kiva ilta ja kiinnostavia keskusteluja ruokabloggaajien kanssa.

Jouluherkkuja sulatellessa palaan kuukauden takaisiin tunnelmiin, kun iloisena vastaanotin kutsun Viinikassin järjestämään viinitastingiin sekä neljän ruokalajin illalliseen japanilaisruokaa tarjoilevassa
ravintola Yumessa.

Loistoilta alkoi tastingilla, jossa maistelimme chileläisen Cono Surin viinejä. Kolmen punaisen ja yhden valkoviinin joukosta Cono Sur 20 Barrels Pinot Noir (24,90€ / Alkon tilausvalikoima) nousi suosikikseni. Viinintekijä Adolfo Hurtado kertoi meille tilansa tuotannosta, ympäristöhankkeista sekä Chilen monimuotoisen ilmaston vaikutuksesta viininviljelyyn. Hurtado myös esitteli tuholaistorjuntaa
tilallaan.

Viinit siemailtuamme siirryimme illalliselle Kluuvikadun Yumeen. Pelkistetysti sisustettu ravintola tarjoaa modernia japanilaisruokaa. Muutaman vuoden takaisesta lounaasta minulle jäivät mieleen lähinnä kuivahtaneet ja ylikalliit sushit, mutta tällä kertaa illallinen oli kerrassaan kiva!

Hurtado sekä Master of Wine Tuomas Meriluoto esittelivät menun sekä ruokalajien kanssa tarjoillut viinit. Alkuun söimme todella hyvää tonnikalatatakia karachi-dressingillä, jonka seuraan Gewürztraminer-rypäleestä valmistettu valkkari sopi hyvin. Sittemmin Yume on siirtynyt monien muiden ravintoloiden tapaan tonnikalattomalle linjalle ylikalastuksen aiheuttaman uhanalaisuuden takia.

Iltamme jatkui sushi- ja sashimiannoksella, jonka kyytipoikana nautimme Cono Sur Viognieria. Annos oli maistuva, eikä viinissäkään ollut valittamista. Pääruokana tarjoiltiin rapeaa ankkaa, jonka sijasta sain lohta chilillä ja mintulla silatun salaatin kera (lihatuotteet eivät kuulu ruokavaliooni). Cono Sur Visión Riesling pärjäsi annokselle ihan hyvin. Aterian viimeisteli kirpakka Granny Smith –omenasorbet, jonka kanssa tarjoiltu kuohuva ei oikein innostanut pöytäseuruettamme. Yhdistelmästä tuli hieman metallinen
maku.

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut. Erityisen mukavaa oli tavata muita bloggaajia ja keskustella yhteisestä lempiaiheestamme, ruuasta. Lisää tunnelmia illastamme on luettavissa muun muassa näistä
blogeista: Koemaistaja ja Sillä Sipuli, joista ensiksi mainitulle iso kiitos kuvien lainaamisesta!

Kuvat: © Koemaistaja

FUDGETAIVAS JA KIVA KUOHARI

Viini + ruoka = hyvä elämä.

Viidettä kertaa järjestetyt Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut kokosivat lokakuun lopulla ennätysmäärän viinin ja ruuan ystäviä Helsingin Messukeskukseen. Yleisöllä oli mahdollisuus testata makuaistinsa terävyyttä Viini-lehden temppuradalla, osallistua tastingeihin sekä siemailla erilaisia viinejä.

Messut olivat toki mukavat, mutta kuitenkin pienoinen pettymys viinisiepon näkökulmasta. Aiempiin vuosiin verrattuna pienet, persoonalliset viinintuottajat loistivat lähes tyystin poissaolollaan ja edustettuna oli lähinnä massatuottajia. On hyvä, että viininjuonnista karsitaan turhaa elitismiä, mutta harrastajaa Blue Nun -laatikko ei jaksa sen suuremmin säväyttää :)

Onneksi joukosta löytyi myös kivoja uusia tuttavuuksia, kuten Kolatun herkullisten vuohenjuustojen kanssa tarjoiltu australialaiskuohari Jansz Premium Cuvée. Kullankeltainen kupliva sopi suloisesti rasvaisten juustojen seuraan. Alkosta löytyvä viini (16,99€) meneekin ostoslistalleni...

Tämänkertaisissa messuissa ilahdutti erityisesti, kuinka hyvin ruoka oli edustettuna. Mukaan tarttui muun muassa herkullista oliivipateeta sekä tuhti pala aitoa parmesaania. Parmesaani säilyy oikein säilytettynä (unohda tuorekelmu!) puolikin vuotta, mutta vajaan puolen kilon pala on jääkaapistani jo lähes huvennut :)

Näytöskeittiöissä sai seurata julkkiskokkien ruuanlaittoa. Me pysähdyimme hetkeksi Aki Walhmanin patojen ääreen, mutta annoimme Walhmanin valmistamien lihapullien kadota nälkäisempiin suihin.

Brittiläisen valmistajan värikäs fudgevuori sai minut ja seuralaiseni haukkomaan henkeämme. Mielin määrin mitä houkuttelevimpia makuyhdistelmiä, ah!