Meillä oli ilo viettää muutama aurinkoinen lomapäivä lapsuudenkodissani Itä-Suomessa, jossa äiti laittoi pöydän koreaksi joka päivä.
Tuloiltana herkuttelimme täytetyillä letuilla, ruokaisilla salaateilla sekä syntisen tuhdilla suklaakakulla mainioiden viinien kera. Sitkeimmät pöytäseurueestamme jaksoivat rupatella aamuneljään - olihan edelliskerrasta vierähtänyt jo turhan pitkä toki!
Runsaan aamiaisen jälkeen piipahdimme paikallisessa kalaravintola Section Sevenissä, joka ei surkeiden nettisivujensa perusteella antanut paljoa odottaa. Positiivisena yllätyksenä saimme kuitenkin eteemme erinomaiset, joskin pahasti ylihinnoitellut, kala-annokset. Savusiikani voi-valkoviinikastikkella maistui niin hyvälle, etten pingoittavasta vyötärönseudusta huolimatta raaskinut jättää kastiketilkkaakaan lautaselle. Sitruunaperunat olivat todella maukkaita ja lisukekasvikset juuri sopivasti al dente. Jos olisin ollut kotona, olisin takuulla nuollut lautasen puhtaaksi!
Maku ja miljöö vanhoine mielisairaalan tiiliseinineen olivat siis kohdillaan, mutta 33€ lautasellisesta paistettua kalaa, soosia sekä vihanneksia yksinkertaisesti hemmetisti liikaa – ottaen huomioon, että annos onnistuisi kenältä tahansa eineksiä edistyneemmältä kotikokilta. Kenellä rahvaalla on varaa maksaa kaksisataa mummonmarkkaa moisesta?
Pointsit Section Seven saa siitä, että ravintolassa käytetään vain sesongin tuotteita. Kalat narrataan viereisestä Saimaasta ja jos jotain ei satuta saamaan, sitä ei pakasteversiolla korvata. Arvostan!
Toivon Sevenille pitkää ja menestyksekästä ikää! Hitusella hintojen alaspäin viilaamisella ravintolaan saataisiin varmasti myös paikallisia ihmisiä – käyntikerrallamme koko ravintola oli kansoitettu velivenäläisillä.
Takaisin asiaan. Pääsiäisaterian nautimme sunnuntaina. Pöytään katettiin ihanan raikas alkupala ravuista, tuoreesta ananaksesta, avokadosta ja muista suosikeistani - kerrassaan onnistunut ruokahalun herättäjä! Alkuruoaksi söimme omenaista sipulikeittoa, jonka keskeltä löytyi valkosipulinen parmesaanikrutonki. Aavistuksen makea keitto oli maukas ja eleganttti. Saksalainen riesling komppasi annosta kivasti.
Päivällisen kruunaamaton kuningas oli karitsan sisäfileestä valmistettu valkosipulilammas rosmariinijuuresten, punaviinikastikkeen sekä sitruuna-parmesaaniperunoiden kera. Äitini alkaa olla kuuluisa lampaastaan, sillä sitä pakattiin pakastusrasioihin naapureille sekä tuomisiksi stadiin. Eikä syyttä - sisältä suloisen rosé lammas oli taivaallista! Makeana päätöksenä herkuttelimme mukavan kirpeällä sitruunakakulla.
Iso kiitos kestityksestä – palasimme kotiin kylläisinä ja rentoutuneina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti