Vaikka lapsuuteni leikin järvenrannalla, sielunmaisemakseni on sittemmin muodostunut meri. Viime vuodet olenkin asunut ihan sen liepeillä. Pää kevenee kummasti, kun kipaisee lenkille merenrantaan tai levittää piknik-viltin kanadanhanhien ystävällisesti merkkaamille rantakallioille.
Urbaanin city-ihmisen onni on, että Skifferin laiturille on yhtä lyhyt (n. 300 m) matka kuin ratikkapysäkille. Botski meiltä Liuskaluodolle kestää noin kaksi minuuttia, mutta kustantaa minusta hivenen liikaa (5€).
Onneksi perillä on kelposafkaa: omintakeisia pizzoja eli skifferiläisittäin liuskoja, jotka lienee nimetty sijaintinsa (Liuskaluoto) mukaan. Mansikan ja vuohenjuuston sulosointuun lisätään pinjansiemeniä sekä rucolaa – eikä Saigoniksi nimetyssä pizzassa ole moitteensijaa.
Sen sijaan Liuska Sea Food jakaa mielipiteitä. Lätyn päälle ladotaan neulamuikkuja, mätiä sekä savulohta fenkolin ja uppomunan siivittämänä. Aika villi yhdistelmä! Maistui hyvälle siihen asti, kunnes haarukkani saavutti kylmentyneen uppiksen rippeet turhan stydien (savu?)muikkujen päältä...
No mut anyways ihana paikka ja kiva konsepti – menkää vielä, kun kerkeette! (Talvellakin tosin pääsee jäätä pitkin talsimalla kaakaolle - liuskoja ei käsittääkseeni ole tarjolla kuin kesäisin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti